Turvallinen, terveellinen työ ja työympäristö

Työ- tai tuotantopaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työntekijöiden käyttöön tarvitaan työn luonne ja kesto sekä työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen riittävät ja asianmukaisesti varustetut peseytymis-, pukeutumis- ja vaatteiden säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilat sekä muut henkilöstötilat ottaen huomioon sukupuolten erityistarpeet.

Saniteettivaunu, siirrettävät käymälät tai asuntovaunu ovat esimerkkejä tuotannoissa sovelletuista käytännöistä. Työntekijöiden saatavilla tulee olla riittävästi kelvollista juomavettä. Raskaana olevilla naisilla ja imettävillä äideillä on tarvittaessa oltava mahdollisuus mennä lepohuoneeseen tai muuhun sopivaan paikkaan lepäämään.

Työympäristön turvallisuusnäkökohdat on tärkeää varmistaa, kun tuotanto on vielä suunnitteluasteella. Tällöin tarvittavat muutokset voidaan helpommin toteuttaa. Suunnitelmat käydään läpi palaverissa, johon osallistuu toteutuksen laajuuden mukaan tarvittava henkilökunta ja työsuojelun edustus.

Työympäristössä kulkuteiden, siltojen, työtasojen, portaiden ja muiden rakenteiden turvallisuus ja toimivuus tutkitaan huolellisesti. Henkilöiden liikkuminen ja lavasteiden liikkuma-alueet todetaan.

Erityiset tur­val­li­suus­ris­kit tuotannossa

Esisuunnittelun aikana huolehditaan teokseen tarvittavista luvista. Luvan tarvitsevat mm. tietyt henkilönostot, aidot aseet ja nuorten työntekijöiden poikkeukselliset työjärjestelyt.

Erityisiä turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältävät työt ja vaiheet tulee ottaa huomioon turvallisuussuunnittelussa, kuten esimerkiksi:

• työskentely korkealla ja toisten henkilöiden yläpuolella
• kulkureittien tilapäinen sulkeminen
• tilapäiset muutokset suojauksissa (aukot, kaiteet jne.)
• maalien ja kemikaalien käyttö
• purkutyö
• nosto- ja siirtotyöt (myös maapohjan kantavuus on selvitettävä)
• elementtien ja suurten rakenteiden asennus
• töiden aikataulut sekä asennus- ja työjärjestykset
• yhteisten työvälineiden ja laitteiden käyttö, kuten työ- ja tukitelineet sekä nostolaitteet
• tuotannon aikainen sähköistys ja valaistus
•  yhteiset toimintatavat, kuten havaituista vaaratekijöistä ilmoittaminen
• aikataulumuutokset
• eri osapuolten vastuut ja yhteydenpito
• työmaan järjestelyt ja työmaa-alueen käyttö
• hyväksytyt työmenetelmät ja laitteet.

Työtapaturmat ovat elokuva- ja tv-tuotantoalalla merkittävästi vähentyneet pitkällä aikavälillä. Taajuus on alle yleisen keskiarvon, poikkeuksena tuotannon johtamiseen osallistuvat, joilla taajuus on korkeampi.

Tyypillisimpiä työtapaturmia ovat liikkumisen yhteydessä sattuvat liukastumiset, kaatumiset ja kompastumiset aiheuttajana esimerkiksi kulkureittien epätasaiset tai liukkaat alustat sekä niillä olevat kaapelit ja johdot. Myös äkillinen fyysinen kuormittuminen raskaassa nostotilanteessa on melko yleinen tilanne työtapaturman taustalla.

Tapaturmissa vaurioituvat tyypillisimmin jalat ja sormet sekä usein myös kasvot ja selkä. Tyypillisimpiä seurauksia ovat sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset. Monet liukastumiset, kaatumiset, putoamiset ja pudottamiset johtuvat kiireestä ja väsymyksestä sekä oman fyysisen kestävyyden yliarvioinnista. Kuvaustilanteissa sattuu toisinaan myös eläinten aiheuttamia tapaturmia.

Työ­ta­pa­tur­ma­va­kuu­tus

Työnantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä työtapaturmien ja ammattitautien varalta lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella. Työnantaja maksaa tapaturmavakuutusmaksut, työntekijöiltä maksua ei peritä. Vakuuttamisvelvollisuus perustuu Työtapaturma- ja ammattitautilakiin 459/2015(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Tapaturmien ennakointi

Työntekijöiden perehdyttäminen mahdollisiin vaaratilanteisiin ja ohjaaminen turvallisiin työtapoihin on tärkeä osa tapaturmien torjuntaa. Sattuneiden tapaturmien tutkinnassa on todettu, että puutteellinen perehdytys on ollut usein merkittävä osa tapaturmaketjua. Työpaikalla kaikki ovat vastuussa turvallisesta toiminnasta ja havaittujen puutteiden tai häiriöiden ilmoittamisesta työnantajalle.
Jokaista sattunutta työtapaturmaa kohti työpaikalla tapahtuu moninkertainen määrä erilaisia häiriöitä ja läheltä piti -tilanteita. Niihin reagointi on äärimmäisen tärkeää tapaturmien ehkäisyssä. Työpaikalle kannattaakin luoda turvallisuusilmoituskäytäntö, jotta hyvät ratkaisut, kehittämishuomiot sekä läheltä piti -tilanteet tulee käsiteltyä järjestelmällisesti. Ne kirjataan, käsitellään työsuojeluyhteistoiminnassa ja linjaorganisaatiossa sekä tehdään tarvittavat kehittämistoimet.

Yhteisellä työpaikalla tapaturmien torjunta on yhteistyötä eri työnantajien kesken. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja huolehtii toimintojen yhteensovittamisesta niin, että työn tekeminen on turvallista ja terveellistä.

Jos työpaikalla sattuu vaaratilanne tai tapaturma, tapahtumien huolellinen analysointi toimii vastaavan tilanteen ennaltaehkäisynä. Seuraavaksi pohditaan, miten vastaava tapahtuma voidaan jatkossa ehkäistä sekä toteutetaan korjaustoimet.

Työtapaturman tutkinta ja jatkotoimet

Työtapaturman tutkinnassa haetaan vastauksia kysymyksiin: mitä tapahtui, miksi tapahtui ja kuinka vastaava tapahtuma jatkossa voidaan torjua. Tapaturmaan johtaneiden tekijöiden lisäksi selvitetään parannuskohteet työympäristössä sekä organisaation menettelytavoissa ja vastuissa.

Työpaikoilla tulee olla järjestelmällinen menettely sattuneiden tapaturmien ja vaaratilanteiden ilmoittamiseen. Menettelyn tulee rohkaista ilmoituksen tekoon, eikä siihen saa liittyä syyllistämisen tai rangaistuksen pelkoa. Sattuneesta työtapaturmasta ilmoitetaan lähimmälle esimiehelle.

Tapaturmailmoitus

Työnantajan on pidettävä tapaturmaluetteloa korvaus- ja vakuutusasioiden selvittämistä varten. Työnantaja tekee vakuutusyhtiöönsä tapaturmailmoituksen kaikista sellaista tapaturmista, joista työntekijöiden voidaan olettaa saavan korvausta. Vakuutuksen perusteella korvataan työntekijöille sattuneet vahingot ja ansionmenetys, jotka johtuvat tapaturmista työssä ja työstä johtuvissa oloissa, työmatkatapaturmista, ammattitaudeista.

Vaikeaan ruumiinvammaan tai kuolemaan johtaneet tapaturmat työnantajan on ilmoitettava myös työsuojeluviranomaisille ja poliisille. Työsuojeluviranomaiset tekevät tapaturmapaikalla tapaturmatutkinnan ja poliisi poliisitutkinnan.

Ergonomialla ja fyysisen kuormittumisen hallinnalla työssä pyritään edistämään työntekijän fyysistä toimintakykyä. Elokuva- ja TV-tuotantoalalla tyypillisiä fyysisiä kuormitustekijäitä ovat:

• yksipuoliset työasennot: jatkuva seisominen, istuminen
• hankalat työasennot esimerkiksi kuvaustilanteissa
• raskaiden taakkojen nostot ja siirrot.

Pysyäkseen terveenä ja voidakseen hyvin, ihminen tarvitsee kuormitusta, mutta voimavaroihinsa nähden sopivasti. Liiallinen työkuormitus aiheuttaa kuormittuneisuutta ja vaikutukset ilmenevät kehon ja tunne-elämän reaktioina sekä havaitsemisen ja toiminnan muutoksina.

Kuormittumisen hallinnassa oleellista on palautuminen. Kun raskaammat ja kevyemmät työvaiheet vaihtelevat, tapahtuu palautumista. Mikäli palautumista ei tapahdu työn puitteessa riittävästi, tarvitaan taukoja.

Tuki- ja liikuntaelinten oireilu, rasitusvammat ja näihin liittyvä sairastuminen johtuvat yleensä tilanteesta, jossa työ on suoritettu väärässä asennossa, jolloin fyysinen kuormittavuus on liiallista.

Huomattavaa

• Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tule) ovat merkittävin työstä poissaoloa aiheuttava syy.
• Suurin osa ongelmista liittyy nostamiseen ja siirtämiseen.
• Moni tapaturma sattuu nostamisen ja siirtämisen aikana.
• Raskas fyysinen työ lisää työuupumusta, tule –oireilua sekä huonontaa työkykyä.

Työnantajan on huolehdittava, että

• työntekijällä on riittävästi tilaa työn tekemiseen ja mahdollisuus vaihdella työasentoa
• työtä kevennetään tarvittaessa apuvälinein
• terveydelle haitalliset käsin tehtävät nostot ja siirrot tehdään mahdollisimman turvallisiksi
• toistorasituksen työntekijälle aiheuttama haitta on mahdollisimman vähäinen ja
• näyttöpäätetyötä tekevän työntekijän työ on mahdollisimman turvallista.

Eri työt ja niiden vaiheet sisältävät joskus toistuvia, pitkään jatkuvia staattisia asentoja, joissa nivelet ovat yksipuolisesti kuormittuneina. Kuormittumiseen vaikuttavat myös työn tarkkuusvaatimukset, valaistus, työvälineiden käyttötottumukset ja niiden kunto sekä taukojen puute.

Taukojen aikana elpymisen tehostumiseksi kannattaa tehdä työn vastaliikkeinä pumppaavia ja rentouttavia liikkeitä. Tauko voi välillä olla vain minuutin kestävä, mutta silti muutama hartioiden pyöräytys tuona aikana tuo jo tarvittavaa vaihtelua. Taukojen aikainen liikunta virittää kehon hyvään suoritukseen.

Raskaiden taakkojen nostot

Raskaiden taakkojen nostot ja siirrot käsin ovat kuormittavia tilanteita ja aiheuttavat riskejä terveydelle ja turvallisuudelle. Raskaasta työstä johtuva fyysinen kuormitus lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksien vaaraa ja voi aiheuttaa lisäksi hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumista. Taakkojen käsittelystä aiheutuu myös tapaturmia.

Kuormittumiseen vaikuttavat myös yksilölliset tekijät, kuten: tiedot, taidot, kokemus, terveys ja motivaatio. Myös vapaa-ajan kuormitustekijöillä ja elämäntavoilla on merkitystä.

Työympäristön, työvälineiden ja työn suunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa haitalliseen kuormitukseen. Töiden järjestys ja työmenetelmät on suunniteltava niin, että työhön sisältyy mahdollisimman vähän käsin tehtäviä raskaita nostoja ja siirtoja. Mikäli niitä ei voida kokonaan välttää, tulee työpaikalle hankkia nosto- ja siirtolaitteita tai muita apuvälineitä haitallisen kuormituksen vähentämiseksi.

Opastusta ja ohjeita taakkojen käsittelyyn

Aina käsin tehtäviä nostoja ja siirtoja ei voida välttää tai keventää apuvälinein. Tällöin työnantajan on varmistettava, että työntekijät saavat riittävästi opetusta ja tarvittavat ohjeet taakkojen turvallisesta käsittelystä sekä vaaroista, jos nostoja ja siirtoja ei suoriteta oikein. Riskien arvioinnissa ja työntekijöiden koulutuksessa voi käyttää apuna työterveyshuollon asiantuntijoita.

Oikealla nostotekniikalla vähennetään selän kuormitusta ja nostotapaturmia. Työntekijöille on syytä opastaa oikea nostotekniikka, ja sen noudattamiseen tulisi jatkuvasti kannustaa.

Näyttöpäätetyö

Elokuva- ja TV-tuotannoissa näyttöpäätetyötä tehdään suunnittelu- ja editointivaiheessa sekä jonkin verran myös kuvaustilanteissa. Näyttöpäätetyötä arvioitaessa kalusteiden ja välittömän työympäristön lisäksi tarkastelun kohteena tulee olla myös oheislaitteet ja käytettävät ohjelmistot.

Työpisteen ergonomiaa on arvioitava yksittäisen työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Näkövaatimukset sekä haitallinen fyysinen ja psykososiaalinen kuormitus tulee erityisesti ottaa huomioon. Työtä on tarpeen mukaan tauotettava. Jos epäkohtia havaitaan, työnantajan on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Toimet voivat koskea laitteiden ja välineiden mitoitusta, sijoittelua ja työjärjestelyjä.

Työnantajan tulee tarvittaessa käyttää apuna työterveyshuollon ammattilaisia, kun selvitetään näyttöpäätetyön aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Työterveyshenkilöstö kartoittaa yhteistyössä työsuojeluhenkilöstön kanssa näyttöpäätetyöpisteet työpaikkaselvitysten avulla ja esittää arvioinnin perusteella parannusehdotuksia. Näyttöpäätetyöpisteen ergonomiaan vaikutetaan parhaiten jo suunnitteluvaiheessa. Myös näyttöpäätetyötä tekevän henkilön oma aktiivisuus työpisteensä kehittämiseksi ja korjaamiseksi on tärkeää.

Istumisen aiheuttamia terveyshaittoja voi torjua vaihtelemalla istumatyöpisteen ja seisomatyöpisteen välillä. Käytännössä tämän mahdollistaa säädettävä sähköpöytä ja riittävän laajoilla säädöillä varustettu toimistotuoli. Näyttöpäätetyöhön on olemassa varta vasten suunniteltuja työpöytiä ja liikkuvan työn apuvälineitä, joiden säätöominaisuudet mahdollistavat työskentelyn sekä istuen että seisten.

Lue lisää tietokonetyöstä

Ulkona toteutettavat tuotannot, vuodenaikoihin ja säähän liittyvine haasteineen luovat omat haasteensa työympäristölle ja lämpöoloille. Tällöin on tärkeää seurata säätiedotuksia ja huomioida mahdollisuuksien mukaan erityisesti äkilliset sään vaihtelut ja niiden vaikutus työhön. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työturvallisuus taataan myös muuttuvissa tilanteissa. On tärkeää, että varaudutaan ja suunnitellaan, minkälainen pukeutuminen sopii mihinkin lämpötilaan ja keliin.
Mikäli lämpötila työympäristössä poikkeaa suosituksista, on tärkeää selvittää syyt ja toteuttaa korjaustoimet mahdollisimman ripeästi. Tarvittaessa on järjestettävä mahdollisuus taukoihin.

Työpaikan tavoiteltavat lämpötila-alueet ovat normaalioloissa (poikkeuksena hellekaudet) seuraavat:

• paikallaan olo    21–25 °C
• kevyt istumatyö    21–23 °C
• kevyt työ    19–23 °C
• keskiraskas työ    17–21 °C
• raskas työ    12–17 °C.

Kylmänhaittoja alkaa yleensä ilmetä alle 10 °C:n lämpötiloissa. Lievä ja kohtalainen jäähtyminen voi heikentää käsien toimintakykyä, ja voimakas jäähtyminen heikentää kaikentyyppisiä toimintakyvyn muotoja. Vaatetus on usein ainoa yksilökohtainen kylmänhaittojen suojauskeino. Lisäksi voi tulla kysymykseen työkalujen ja koneiden kylmien kosketuspintojen lämpöeristäminen, työpisteisiin tuotavat erilaiset lämmityslaitteet ja joskus on mahdollista myös työolojen tai työtapojen muuttaminen.

Rakennuksen kosteus- ja homevauriot kehittyvät usein hitaasti ja huomaamatta. Jos työympäristön rakenteissa havaitaan kosteusvaurioita, on ne korjattava mahdollisimman nopeasti. Kosteusvauriot on syytä selvittää, ennen kuin rakennevauriot kehittyvät, sillä rakenteisiin voi kehittyä mikrobikasvustoa. Rakenteiden ja laitteiden säännöllisellä huollolla ja korjaamisella voidaan vähentää kosteusvaurion riskiä.

Työturvallisuuslain mukaan jokaisella työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa työpaikalla havaitsemistaan puutteista ja vioista työympäristössään. Ilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti sekä omalle esimiehelle että työsuojeluvaltuutetulle. 

Työnantajalla on velvollisuus toimia. Työnantajan ottaa yhteyden kiinteistön omistajaan tai häntä edustavaan isännöitsijään, jos rakennuksessa havaitaan sisäilmaongelma. Jos työntekijällä epäillään olevan työpaikan olosuhteista johtuvia oireita, hänet ohjataan työterveyshuoltoon. Työnantajan on kerrottava sekä ilmoituksen tehneelle työntekijälle että työsuojeluvaltuutetulle, mihin toimenpiteisiin esille tulleessa asiassa on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä.

Kosteusvaurioiden aiheuttamat oireet muistuttavat tavallista flunssaa esimerkiksi yskää, päänsärkyä tai kuumetta. Yksilölliset erot oireiden kokemuksissa saattavat olla suuriakin. Tämän vuoksi joissakin tapauksissa voidaan joutua yksilöllisiin erityisjärjestelyihin, vaikka sisäympäristö olisikin tyydyttävällä tasolla.

Paloturvallisuutta ylläpidetään viranomaisten tekemillä palotarkastuksilla sekä kiinteistön omilla sisäisillä tarkastuksilla. Tuotantokohtaisesti määritellään tarvittaessa tärkeimmät palo- ja henkilöturvallisuusohjeet, määräykset ja vaatimukset.

Tuotantoyhtiö tai työnantaja vastaa siitä, että palo- ja henkilöturvallisuuteen liittyvät välineet ja laitteet ovat toimintakunnossa. Tarvittaessa myös viranomaiset voivat osallistua valvontaan. Silloin kun kuvauksessa käytetään tehosteena turvallisuutta vaarantavia laitteita, kuten avotulta, räjähteitä tai ilotulitusvälineitä, on siitä ennakolta ilmoitettava kuvaustilojen haltijalle. Räjähteiden, erikoistehosteiden ja ammattikäyttöön tarkoitettujen ilotulitteiden käyttö vaatii käyttäjältä pätevyyden ja ilmoituksen viranomaiselle tuotteiden käytöstä. Ennen kuvauksia on esiintyjille ja henkilökunnalle annettava tietoa turvajärjestelyistä, laitteista ja palovartioinnista.

Palotarkastaja tulee pyytää tarkastuksiin, joissa sovitaan avotulen ja tupakoinnin käytöstä ja ehdoista, pyrotekniikan käytöstä ja muista normaalista poikkeavista järjestelyistä tulevassa tuotannossa.
Mikäli palotarkastaja katsoo tarpeelliseksi, hän voi määrätä palovartijan olemaan paikalla kuvausten ajan. Tämä menettely ei kuitenkaan ole yhtenäinen valtakunnallisesti.

Pyrotekniikan käytöstä on määrätty erikseen, mutta lähtökohtana on se seikka, että pyroteknisten tuotteiden käyttäjällä tulee olla koulutus asiaan ja näin ollen myös lupa ja todistus. Näiden tuotteiden käytössä on erityisesti huolehdittava riittävistä turvaetäisyyksistä sekä ympäristössä olevasta materiaalista. Palavaa tai helposti syttyvää materiaalia, kuten vaatteita, keinokuituaineita tai muuta vastaavaa ei tule olla vaara-alueella. Niin ikään on huolehdittava riittävästä vartioinnista ja mahdollisesta lisäsammutuskalustosta.

Pyrotekniset tuotteet tulee varastoida asianmukaisesti ja merkitä määräysten mukaisesti. Näyttämöalueella tai sen läheisyydessä on syytä pitää vain kyseisessä näytöksessä tarvittava määrä tuotteita.
Voimassa olevia säädöksiä, jotka koskevat räjähdysvaarallisia aineita:

• Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005
• Valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta 819/2015
• Panostajalaki 423/2016

Erikoistehostetyö sisältää turvallisuusriskejä, joiden hallinnan varmistamiseksi tällä alueella tapahtuva toiminta on laeilla säädeltyä. Erikoistehostetyötä tekevillä henkilöillä on oltava määräyksissä edellytetty työsuojelun aluehallintoviraston myöntämä tehosteräjäyttäjän pätevyys. Erikoistehostetyöhön liittyviä eri tehtäviä saavat tehdä henkilöt vain kukin pätevyytensä sallimissa rajoissa. Työnantajan on huolehdittava, että erikoistehostetyötä tekevillä henkilöillä on mahdollisuus kouluttaa itseään ja hoitaa tehtäviään säännösten sekä määräysten mukaan.

Tehosteräjähteiden hankkimisen, hallussapidon ja käytön edellytyksenä on tehosteräjäyttäjän lupakirja. Tehostetoiminnan tarkoituksena on luoda todentuntuisia tapahtumia turvallisesti, olematta sitä, miltä se näyttää. Tehoste voi olla esim. palava, savuava, pamahtava, välähtävä, kipinöivä tai näiden yhdistelmä.Pyrotekniikkaan liittyvät vaaratilanteet liittyvät usein töiden yhteen sovittamiseen eli yhteisen työpaikan johtamisen näkökulmaan. Tällöin kaikilla ei ole ollut tietoa siitä, miten, missä ja milloin räjähteitä käytetään.

Räjähde, räjähdysaine, pyrotekninen tuote

Räjähteellä tarkoitetaan räjähdysainetta ja räjähdysainetta sisältävää esinettä tai välinettä sekä muuta ainetta, seosta, esinettä tai välinettä, joka on valmistettu tuottamaan räjähdyksen tai pyroteknisen ilmiön.

Räjähdysaineella tarkoitetaan kiinteää tai nestemäistä ainetta tai aineseosta, joka sellaisenaan kemiallisesti reagoimalla muodostaa kaasua, jonka lämpötila, paine ja muodostumisnopeus ovat sellaisia, että niistä aiheutuu vahinkoa aineen ympärillä. Räjähdysaineeksi katsotaan myös pyrotekniset aineet, vaikka niistä ei kehittyisikään kaasuja. Räjähdysaineeksi ei kuitenkaan katsota ainetta, joka voi muodostaa ilman kanssa räjähtävän kaasu-, höyry- tai pölyseoksen, ellei se sellaisenaan ole räjähdysainetta.

Pyroteknisellä tuotteella tarkoitetaan esinettä tai välinettä, joka sisältää kemiallisten reaktioiden seurauksena lämpöä, valoa, ääntä, kaasua, savua tai näiden yhdistelmiä tuottavia aineita tai seoksia.

Räjähteen valmistuksella tarkoitetaan
a)    räjähdysaineen valmistusta raaka-aineista
b)    räjähdysaineen muotoilemista, työstämistä ja vastaavaa muokkaamista siten, että tuotteen ominaisuudet tai olomuoto muuttuvat
c)    räjähdysaineen komponenttien yhdistämistä
d)    räjähteen käyttökuntoon saattamista muualla kuin käyttöpaikalla
e)    räjähdysaineen pakkaamista, räjähteen pakkaamista ja muuta vastaavaa toimintaa, jossa räjähteen olomuoto ei muutu sekä kohdissa a – d tarkoitettuun toimintaan verrattavaa toimintaa.

Pölyräjähdysvaara

Pyroteknisiä tehosteita käytettäessä on kiinnitettävä huomiota myös pölyräjähdysriskin vaaraan. Räjähdyksen syntyyn tarvitaan syttyvää, ilman mukana liikkuvaa pölyä, riittävä määrä happea tai jotain muuta hapetinta ja riittävän energian omaava syttymislähde. Kyseistä ilmiötä käytetään lycopodiumpolttimessa tuotettaessa tulitehosteita.

Pölyräjähdykset etenevät yleensä humahtamalla ja sen tyypillinen nopeus on noin 10 m/s. Tehosteissa käytettävät suuret kipinäpanokset ovat riskejä niiden hankalan suuntauksen vuoksi; sitä voidaan ennakoida, mutta kipinät osuessaan esim. lavasteisiin tai lattialle pudotessaan saattavat suuntautua ja levitä laajalle alueelle.
Pölyräjähdyksen synnyn estämiseksi on tärkeää, että pölyä ei päästetä kertymään mm. lavasteisiin, valaisinansaisiin jne. Varotoimina pitääkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että näyttämöllä, näyttämön läheisyydessä ja näyttämön alla olevissa varastotiloissa on estetty pölyn kerääntyminen.
Räjähteisiin liittyvää lainsäädäntöä

• Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005
• Valtioneuvoston asetus räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta 819/2015
• Panostajalaki 423/2016
• Valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta 644/2011
• Valtioneuvoston asetus nestekaasulaitosten turvallisuusvaatimuksista 858/2012.

Räjähteiden tai palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käytöstä yleisötilaisuudessa on tehtävä ilmoitus pelastusviranomaiselle hyvissä ajoin ennen tilaisuutta. Räjähteiden ja erikoistehosteiden käytöstä muussa kuin yleisötilaisuudessa (esimerkiksi elokuvan kuvauksessa) on tehtävä ilmoitus poliisille tuotteiden määrän mukaan 1–7 vuorokautta ennen tuotteiden käyttöä.

Räjähteiden varastointi

Elokuva- ja tv-tuotannossa ja muussa niihin rinnastettavassa toiminnassa tehostetarkoituksissa käytettävien räjähteiden varastointiin tulee hakea lupa Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta.
Pilaantunutta tai pilaantuneeksi epäiltyä räjähdettä ei saa käyttää eikä luovuttaa muuhun tarkoitukseen kuin hävitettäväksi. Räjähteitä saavat hävittää vain ne, joilla on räjähteiden ja kyseisten pyroteknisten tuotteiden hallussapitoon ja käyttöön oikeuttava pätevyys.

Savukoneet, pyrotekniset savut

Savuja käytetään moniin tarkoituksiin, ja ne sisältävät lukuisia kemikaaleja ja saavat aikaan myös monia reaktiotuotteita. Savu on palokaasujen ja hiukkasmaisten palamistuotteiden näkyvä seos. Savun kaltainen sumu on pienten nestepisaroiden ja ilman muodostama seos.

Tehostesavuissa käytettävien aineiden tutkimuksista voi todeta varmuudella ainoastaan sen, että turvallisia savuja ei ole olemassa. Savut ja sumut saattavat vaikuttaa elimistöön, ne voivat olla paikallisia, ja ne voivat aiheuttaa ärsytysvaikutuksia iholla, silmissä ja hengitysteissä. Savujen aiheuttamia myrkytyksiä voidaan torjua mm. välttämällä käyttöä suljetuissa ja huonosti ilmastoiduissa tiloissa.

Savunesteiden ominaisuuksissa voi olla maininta, että tuote on palamaton, mutta tiivistyessään esimerkiksi palamattomaan kankaaseen se saattaa olla helposti syttyvää ja palavaa. Tämä on huomioitava etenkin käytettäessä pyroteknisiä tuotteita, esimerkiksi kipinöitä tuottavia tehosteita, joiden suuntaus ei välttämättä ole täysin hallittavissa.