Siirry sisältöön
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Melu

Melu kuulolle haitallista ääntä. Voimakkuudeltaan, taajuudeltaan ja kestoltaan terveydelle vaarallinen melu voi aiheuttaa kuulovaurion. Melu on yleisin ammattitaudin aiheuttava tekijä.

Erityisen haitallista on äkillisiä, voimakkaita iskuääniä sisältävä melu eli impulssimelu. Alhaisetkin melutasot saatetaan kokea häiritseviksi esimerkiksi avotoimistoissa keskittymistä vaativissa työtehtävissä. Äänen kokemiseen meluksi vaikuttavat yksilölliset tuntemukset.

Melu vaikuttaa kuuloelinten lisäksi moniin fysiologisiin toimintoihin, kuten sydämen lyöntitiheyteen, verenpaineeseen ja hengitystiheyteen. Melu voi olla myös yleisesti häiritsevää ja vaikuttaa keskittymiskykyyn ja uneen.

Lainsäädännössä ns. meluasetuksessa on määritelty työssä esiintyvälle eritasoiselle tasaiselle melulle  ja impulssimelulle toimenpiderajat. Melualtistuksen arviointi perustuu pääsääntöisesti päiväannokseen.

Alempi toiminta-arvo

  • 80 dB(A), arvioidaan ilman kuulonsuojainta
  • impulssimelun äänenpainetason huippuarvo 135 dB(C)

Työnantajan on varattava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Työntekijällä on lisäksi oikeus päästä kuulontutkimukseen.

Ylempi toiminta-arvo

  • 85 dB(A), arvioidaan ilman kuulonsuojainta
  • impulssimelun äänenpainetason huippuarvo 137 dB(C)

Työntekijän on käytettävä kuulonsuojaimia. Melun vaara-alueet on merkittävä, ja niille pääsyä tulee tarpeen mukaan rajoittaa. Lisäksi työnantajan on laadittava meluntorjuntaohjelma.

Raja-arvo

  • 87 dB (A), arvioidaan kuulonsuojaimen kanssa
  • impulssimelun äänenpainetason huippuarvo 140 dB(C)

Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon.

Ääniympäristön häiritsevyys riippuu enemmän tilannetekijöistä kuin melun fysikaalisista ominaisuuksista. Tilannetekijöitä ovat työn vaatima keskittymistarve, mieliala, väsymys ja ulkoiset paineet. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat myös yksilölliset ominaisuudet kuten meluherkkyys, kuulonalenema tai jännitteisyys. Eniten häiritsevät puhe, puhelinten soittoäänet ja käytävillä kävely, koneiden tai liikenteen äänet haittaavat vähemmän.

Hyvä akustiikka avotilaan

  • absorbtio kattoon ja seiniin
  • korkeat sermit (170cm), lasit yläosaan
  • tekstiilimatot
  • kulkureittien ja taukotilojen äänieristys ja sijainti
  • äänieristetyt vetäytymishuoneet ja puhelinkopit
  • suuri avotila parempi kuin monta pientä
  • toimistoetiketti.

Yhteinen avotilan etiketti

  • tilojen käyttö eri tilanteissa (työtehtävät, tauot)
  • työpisteen siisteys ja järjestys
  • kommunikointi työyhteisössä
  • radion, puhelimen ja äänellisten viestimien käyttö
  • liikkuminen työtilassa
  • miten tiedotetaan keskittymistä vaativasta työtehtävästä.

Melualtistusta työpaikalla voidaan vähentää koneiden koteloinnilla, väliseinäkkeillä, äänenvaimentimilla ja lisäämällä ääntä absoiboivia materiaalia seiniin ja kattoihin. Tärkeää meluntojunnassa on kiinnittää jo hankintavaiheessa huomiota laitteiden äänitasoon.

Kuulonsuojainten sisäpuolella melutason tulisi pysyä 8 tunnin työpäivän  aikana 75-79 desibelissä. Liian tehokkaasti melua vaimentavat kuulonsuojaimet saattavat vaikeuttaa puheyhteyttä.

Meluntorjuntaohjelma

  • Selvitetään syyt raja-arvojen ylittymiseen.
  • Asetetaan tavoitteet melualtistuksen vähentämiselle.
  • Tutkitaan tekniset, töiden järjestelyyn liittyvät ja melun lähteeseen kohdistuvat torjuntatoimenpiteet.

Meluntorjuntaohjelma voi olla osa työsuojelun toimintaohjelmaa.

Tärinä

Haitallinen tärinä on työkalusta käteen siirtyvää kehotärinää tai alustasta esimerkiksi työkoneen istuimesta ihmiseen siirtyvää kokokehotärinää.

Tärinän aiheuttamat ammattitaudit ovat automaation ja koneiden tuotekehityksen myötä  vähentyneet huomattavasti. Tyypillisiä käsitärinäoireita ovat valkosormisuus, sormien puutuminen ja tunnottomuus sekä puristusvoiman heikkeneminen. Kokokehontärinä lisää alaselän oireita.

  • Tärinäasetuksessa on asetettu toiminta-arvoksi käsitärinälle 2,5 m/s² ja kokokehon tärinälle 0,5 m/s².
  • Raja-arvo on käsitärinälle 5 m/s² ja kokokehotärinälle 1,15 m/s².

Jos altistus ylittää toiminta-arvon, työnantajan on laadittava tärinäntorjuntaohjelma, joka on sisällöltään samanlainen kuin meluntorjuntaohjelma.

Jos altistus ylittää raja-arvon, tulee ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon. Raja-arvon voi hetkellisesti ylittää, mikäli altistus vaihtelee huomattavasti työvaiheittain.

Lämpöolosuhteet

Työympäristön lämpöoloilla tarkoitetaan kylmiä ja kuumia työoloja ja lämpöviihtyvyyttä. Lämpöolot muodostuvat lämpötilan lisäksi ilmankosteudesta, ilmanliikkeestä ja lämpösäteilystä. Lämpöoloihin vaikuttavat myös henkilön elimistön lämmöntuotanto eli työn raskaus ja suoritustapa sekä vaatetus. Lisäksi yksilölliset erot vaikuttavat lämpöviihtyvyyteen.

Lämpöviihtyvyys

Lämpöviihtyvyys kuvaa ihmisen tyytyväisyyttä ympäristön lämpötiloihin. Ihmisen suorituskyky heikkenee noin kahdella prosentilla jokaista 25 °C:n ylittävää lämpöastetta kohden. Matalat lämpötilat vaikeuttavat kädentaitoja vaativien tehtävien suoritusta. Lämpötila-aluetta 21-25 °C pidetään lämpöviihtyvyyssuosituksissa miellyttävänä.

Epäviihtyvyyttä aiheuttaa myös veto. Veto johtuu huoneilmaa viileämpänä virtaavasta ilmasta. Vedon tuntemus kasvaa, kun ilman lämpötila laskee alle 20 °C lämpötilaan. 

Jos työtä tehdään poikkeuksellisen kuumissa tai kylmissä lämpötiloissa, työterveyshuollon tulee arvioida työpaikkaselvityksessä terveystarkastusten tarve ja tehdä tarvittaessa työntekijöille terveystarkastukset määräajoin.

Lämpöoloja koskevia velvoittavia raja-arvoja ei ole asetettu. Työsuojeluviranomainen on laatinut suositusarvot työn raskauden mukaan ilman lämpötilalle ja virtausnopeudelle:

  • kevyt istumatyö: lämpötilasuositus 21-25 °C, ilman liike alle 0,1 m/s
  • muu kevyt työ: lämpötilasuositus 19-23 °C, ilman liike alle 0,1 m/s
  • keskiraskas työ: lämpötilasuositus 17-21 °C, ilman liike alle 0,5 m/s
  • raskas työ: lämpötilasuositus 12-17 °C, ilman liike alle 0,7 m/s.

Ilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 30-50 prosenttia.

Siirtymisrajana lämpöviihtyvyysalueelta kuumatyöhön pidetään +28 °C. Kuuma-altistuminen voi alkaa alemmissakin lämpötiloissa, jos työ on erittäin raskasta.

Työsuojeluviranomainen on antanut suosituksen kuumatyön tauotukseen. Suosituksen mukaan yli 28 °C lämpötilassa tulee tunnissa pitää 10 minuutin tauko tai työskentely viileämmässä tilassa ja yli 33 °C lämpötilassa vastaavasti 15 minuutin tauko tai työskentely viileämmässä tilassa.

Kuumatyön haittojen torjuntakeinoja

  • Kuumien kappaleiden, putkistojen ja prosessien eristys
  • Työtilojen jäähdytys
  • Työpisteen jäähdytys
  • Henkilökohtaiset suojavälineet
  • Altistusajan pienentäminen, tauotus.

Elimistön lämpötila alkaa laskea kylmätyössä, kun lämmöntuotto ei pysty korvaamaan lämmönluovutusta. Kylmähaittoja alkaa esiintyä alle +10 °C:n lämpötiloissa.

Kylmätyössä ei ole raja-arvoja, joita voitaisiin käyttää terveysvaaran arviointiin  Joillakin ammattialoilla on työehtosopimuksissa asetettu pakkasrajat ulkotyöhön.

Kylmätyön haittojen torjuntakeinoja

  • Altistusajan pienentäminen, tauotus
  • Työtilan, työpisteen tai työvälineen lämmittäminen
  • Voimakkaiden ilmavirtausten estäminen työpisteessä
  • Eristetyt työvälineet, seisonta-alustat  ja istuimet
  • Kerrospukeutuminen.

Kemialliset tekijät

Kemikaaliturvallisuuden perusta työpaikalla on se, että tiedetään mitä kemikaaleja on käytössä, tunnetaan niiden ominaisuudet ja käyttöön liittyvät vaarat. Lisäksi työpaikalla on selvitettävä syntyykö työssä tai työprosesseissa haitallisia kemiallisia altisteita. Altisteisiin liittyvät vaarat arvioidaan ja toteutetaan toimenpiteet, joilla varmistetaan, että riskit ovat hallinnassa.

Kemikaalien turvallinen käsittely työpaikalla

Kemiallisten aineiden aiheuttamat vaarat riippuvat niiden ominaisuuksista, käyttömääristä ja -tavoista. Kemikaalit voivat aiheuttaa vaaraa terveydelle ja ympäristölle ja niihin voi liittyä palo- ja räjähdysvaara.

Kemikaalien turvallinen käyttö työpaikalla edellyttää, että käytössä olevat vaaralliset kemikaalit on luetteloitu ja että niiden ominaisuuksista ja käyttöturvallisuudesta on omaksuttu turvallisen työskentelyn kannalta tarpeellinen tieto. Ajantasalla oleva kemikaaliluettelo ja käyttöturvallisuustiedotteet ovat tärkeimmät kemiallisten tekijöiden arvioinnin lähtötiedot.

Kemikaaleja valittaessa tavoitteena on mahdollisimman vaaraton ja käyttötarkoitukseensa sopiva tuote. Myös kemikaalien käytössä syntyvän jätteen, kuten pakkausjätteen ja likaantuneiden työvälineiden, määrä ja käsittely tulee ottaa huomioon.

Kemikaalit tulee hankkia keskitetysti. Näin vältetään rinnakkaisten tuotteiden hankinta samaan käyttötarkoitukseen ja pystytään luetteloimaan käytössä olevat kemikaalit tehokkaasti. Keskitetyllä hankinnalla on myös taloudellista merkitystä, kun vältytään turhien aineiden hankinnalta ja varastoinnilta. 

Henkilönsuojaimia kuten suojakäsineitä ja hengityksensuojaimia hankittaessa on varmistettava, että ne soveltuvat aiottuun käyttötarkoitukseen ja että niitä käytetään ohjeiden mukaisesti.

Kemikaaliluettelooon merkitään kaikki työpaikalla käytössä olevat kemikaalit kauppanimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Luetteloon merkitään kemikaalien luokitustiedot ja tieto käyttöturvallisuustiedotteen saatavuudesta. Luokitustiedoilla tarkoitetaan varoitusmerkkejä ja vaara- ja turvalausekkeita (H ja P) sekä mahdolliset erityistä vaaraa aiheuttavat ominaisuudet.

Kemikaaliluetteloon kannattaa merkitä myös kemikaalin käyttötarkoitus ja käyttöpaikat sekä arvioit käyttö- ja varastointimääristä.

Käyttöturvallisuustiedote sisältää olennaiset tiedot kemikaalin ominaisuuksista, vaaroista, terveysvaikutuksista sekä turvallisesta varastoinnista, käsittelystä ja hävittämisestä. 

Tiedotteen laatii kemikaalin valmistaja, jakelija tai muu toimija, joka vastaa kemikaalin markkinoille luovuttamisesta. Käyttöturvallisuustiedote toimitetaan työpaikalle ensimmäisen kemikaalitoimituksen yhteydessä.

Työpaikalla käyttöturvallisuustiedotteesta on tärkeä tuntea ainakin ne kohdat, joista ilmenevät tuotteen vaaralliset ominaisuudet, ensiapuohjeet, altistumisen ehkäiseminen ja vaadittavat henkilönsuojaimet.

Altistumisen arvioinnissa selvitetään työntekijän kemikaalialtistumisen laatu ja määrä. Arvioinnissa kirjataan seuraavat asiat:

  • ketkä altistuvat, missä altistuvat ja mille altistuvat
  • altistumisaika ja altistumisen luonne; jatkuva, satunnainen
  • altistuminen hengitysteitse ja ihoaltistuminen
  • roiskevaara, syttymisvaara
  • käytössä olevat torjuntatoimet.

Kemiallisten ja biologisten tekijöiden vaarojen ja riskien arvioinnissa sekä tarvittavien torjuntatoimien ratkaisemisessa työterveyshuollon asiantuntemuksen käyttö on tärkeää.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt lähes 800 aineelle ja aineryhmälle haitalliseksi tunnetun pitoisuuden HPT-arvon. HTP-arvo on arvio aineen pienimmästä pitoisuudesta, joka voi aiheuttaa vaaraa työntekijän terveydelle.

CLP-asetus sisältää säännöt kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta. Kemikaalien toimittajien on kerrottava käyttäjille vaarallisiksi luokiteltujen aineiden ja seosten vaaroista käyttämällä vakiomerkintöjä.

Työpaikalla on huolehdittava vaarallisten kemikaalien asianmukaisista merkinnöistä, jos kemikaaleja siirretään alkuperäisistä pakkauksista toisiin astioihin.

Biologiset tekijät