Toimiva yhteistyö työterveyshuollon kanssa auttaa, kun työskennellään syöpää aiheuttavien aineiden kanssa
Työnantaja on vastuussa työturvallisuudesta ja siihen kuuluvista asioista myös silloin, kun niiden selvittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Näin on syöpävaarallisten aineiden kohdalla. Jokaisella niistä on sitovat raja-arvonsa, joita työtä tehtäessä ei missään oloissa saa ylittää.
Työnantajan on siis tiedettävä tarkkaan, mitä työpaikan toiminnassa tapahtuu. Kun vaikkapa konepajalla otetaan käyttöön uusia koneita, autokorjaamon tai sahan tiloissa tehdään muutoksia, mitä tapahtuu syöpävaarallisten aineiden eli altisteiden kanssa? Muuttuuko jokin? Vapautuuko ilmaan jotain lisää tai jossain uudessa paikassa? Vai väheneekö altistus?
– Työsuojelun yhteistoimintahenkilöt – työsuojelupäälliköt, työsuojeluvaltuutetut, varavaltuutetut, asiamiehet ja toimikuntien jäsenet – osallistuvat asiantuntijoina työpaikkansa työturvallisuusasioiden käsittelyyn. Työterveyshuolto tuo työsuojeluun terveydellisen asiantuntijuuden. Se antaa tietoja ja ohjaa työpaikkaa tarvittaessa eteenpäin.
Ensin riskiarviointi ja vaarojen kartoitus
Työpaikan riskiarviointi on aina ensimmäinen askel: tunnistetaan vaarat ja haitat, jonka jälkeen arvioidaan vaarojen suuruutta. Kun vaarat on arvioitu ja kartoitettu, mietitään, mikä merkitys niillä on siellä työskenteleville ja mitä pitäisi tehdä.
Pienille, alle 20 hengen työpaikoille on jo vuosia sitten suunniteltu oma riskienarviointimenetelmänsä, jossa työterveyshuolto on koko ajan mukana. Isommilla työpaikoilla on monesti omia turvallisuusjärjestelmiään. Niissäkin työterveyshuolto kannattaa kytkeä mukaan ainakin silloin, kun puhutaan asioista, joilla on merkitystä työntekijöiden terveyden kannalta, Sauni kehottaa.
Jos toiminta on sellaista, josta syöpävaarallisia aineita ei voida poistaa tai vaihtaa turvallisemmiksi, on työntekijöiden altistumista ehkäistävä esimerkiksi ilmanvaihdon, kohdepoistojen tai muun teknisen ratkaisun avulla ja järjestämällä töitä niin, että altistuminen pysyy mahdollisimman vähäisenä. Tässä kohti mittaukset voivat olla tarpeen.
Työterveyshuolto on siinä alkumetreillä avainasemassa. Jos mittaukset ovat työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa, työnantaja voi saada mittauksista korvausta. Jos työnantaja tekee mittauksia oma-aloitteisesti, hän myös maksaa ne kokonaan.
Työpaikkakäynnit säännöllisiksi
Työterveyshuollon on tehtävä työpaikoilla säännöllisesti työpaikkaselvitys, joka yleensä tehdään työpaikkakäynnin perusteella. Siinä tarkastellaan juuri sen työpaikan riskejä. Asetuksissa ei määrätä, monenko vuoden välein se on tehtävä. Pääasia on, että se päivitetään säännöllisesti.
‒ Kolmen vuoden kierto on tavallisin. Vanhentuneilla tiedoilla ei tee mitään. Ne voivat päinvastoin olla haitaksi, Sauni huomauttaa.
Työterveyshuollossa yritykselle nimetään työterveyslääkäri ja -hoitaja. He perehtyvät tarkemmin juuri kyseisen yrityksen toimintaan. Jos siellä on mahdollista altistua syöpävaarallisille aineille, tilanteeseen perehdytään tavallista tarkemmin.
Ihmisten kokemuksessa ja osaamisessa eroja
Realismia on, että paljon on kiinni myös yksittäisistä ihmisistä, heidän taustoistaan ja kokemuksestaan.
‒ Jos työterveyshoitaja ja -lääkäri hoitavat vuosia vaikkapa kaupan työntekijöitä, he tuskin törmäävät syöpävaarallisiin aineisiin kovin usein. Silloin tietämystäkään ei ole niin valmiina kuin sellaisella, joka on toiminut pitkään vaikkapa puutuoteteollisuuden yrityksen kanssa, Sauni puntaroi.
‒ On myös haaste, miten terveydenhuollon ammattilaiset pitävät omaa osaamistaan ajan tasalla, kun säädökset, raja-arvot ja monet muut asiat muuttuvat. Työnterveyshuollon ammattilainen on itse suurimmalta osalta vastuussa siitä, että hän pitää tietojaan ajan tasalla ja kouluttautuu tarvittaessa. Toki työterveyshuollon palveluntuottajat järjestävät paljon koulutusta.
Tarkkana kivipölyn kanssa rakennusalalla
Rakennusala ja kaivosteollisuus ovat aloja, jotka Riitta Sauni nostaa esiin syöpävaarallisten aineiden yhteydessä. Rakennusalalla on paljon työntekijöitä, joista suuri osa luultavasti altistuu työssään ainakin jossain määrin kivipölylle eli kvartsille. Se on syöpävaarallisten aineiden listalla uusi aine.
‒ Kivipöly kannattaa huomioida rakennusalalla. Toinen on ruostumattoman teräksen käsittely, siis hitsaus. Siinä kyse on altistumisesta kromille ja nikkelille. Ennen kuin kvartsi tuli mukaan näille listoille, kromi ja nikkeli olivat Suomessa kaikkein yleisimmät syöpävaaralliset altisteet.
Kaivosteollisuudessa koko joukko syöpävaarallisia aineita
Kaivosteollisuus Sauni nostaa esiin siksi, että se on toimiala, jossa on mahdollista altistua koko joukolle erilaisia syöpävaarallisia aineita.
‒ Kun maaperää kaivetaan tarpeeksi, sieltä voi nousta arseenia, joka on raskasmetalli. Kivimateriaalissa, jota louhitaan ja porataan, on aina jonkin verran kiteistä piioksidia eli kvartsia. Kivilajista riippuu, paljonko sitä on, Sauni listaa.
Jossain kivilaadussa voi tulla vastaan sivukivenä myös asbestia, vaikka sitä ei enää varsinaisesti louhita. Kaivostunneleissa on työkoneita ja kuljetusvaunuja ja niistä dieselin pakokaasuja. Nekin voivat aiheuttaa syöpää.
Entä vuokratyöntekijät?
Riitta Sauni nostaa esiin vielä vuokratyöntekijät ja alihankintatyön. Nykyisin on tavallista, että esimerkiksi jonkin koneen huoltotyöt tai korjaukset tekee ulkopuolinen taho. Miten on heidän työsuojelunsa ja työturvallisuutensa laita, Sauni kysyy.
‒ He eivät ole sen firman palkkalistoilla, jonka konetta he menevät korjaamaan. Heidän pitäisi olla tietoisia, mitä vastassa voi olla. Siinä on isot riskit, eikä niitä riskejä todellakaan aina ole huomioitu.
