Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus
Ihannetilannetta kuormittumisen ja palautumisen suhteen on vaikeaa ylläpitää pysyvästi. Työhön ja elämään ylipäätään liittyy ennakoimattomia tilanteita, jotka aiheuttavat erilaisia kuormitushuippuja. Nämä koettelevat jaksamista. Mahdollinen kertynyt palautumisvelka on kuitenkin syytä maksaa takaisin mahdollisimman pian, jottei elimistön tasapainoa järkytetä liikaa. Miten palautumista voisi sitten paremmin tukea?
Ihminen on psykofyysinen olento, joten fyysinen ja psykososiaalinen kuormittuminen nivoutuvat yhteen. Usein tarkastellaan erikseen fyysistä kuormittumista ja psykososiaalista- kognitiivinen aivokuormitus mukaan lukien. Kuitenkin fyysisesti raskas tai yksipuolinen työ on usein myös henkisesti kuormittavaa ja päinvastoin. Psykososiaalisesta kuormittumisesta aiheutuva palautumisvaje ilmenee monesti fyysisinäkin oireina, kuten niska-hartiaseudun kipuna ja päänsärkynä, varsinkin nuorilla työikäisillä.
On hyödyllistä pohtia, miten haitallisen psykososiaalisen kuormittumisen ehkäisy ja monilla työpaikoilla hyödynnetyt työterveyshuollon mielenterveyden tukipalvelut vaikuttavat sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Toisaalta miten turvallinen, terveellinen työympäristö, ergonomia ja fyysiseen hyvinvointiin tähtäävä neuvonta ja ohjaus tukevat mielen hyvinvointia? LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelija Ville Ruuskanen toteutti tähän teemaan liittyvän opinnäytetyön: Nuorten työikäisten psykososiaalisen kuormituksen ehkäisy fysioterapian keinoin. Työturvallisuuskeskus toimi työelämän yhteistyökumppanina.
Aihe on ajankohtainen erityisesti, kun tiedämme, että mielenterveyden häiriöistä on tullut selvästi suurin syy suomalaisten pitkille sairauspoissaoloille. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden jatkuva kasvu sairauspoissaoloissa on huolestuttava kehityssuunta. Kasvu on ollut kaikkein voimakkainta alle 35-vuotiailla. Nuoret joutuvat myös työkyvyttömyyseläkkeelle valtaosin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella. Tuki- ja liikuntaelinten sairausperusteiset poissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat niin ikään sekä nuorten että ikääntyvien työkykyhaasteita.
Ruuskasen opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoa nuorten 25–40-vuotiaiden työikäisten työstä johtuvasta uupumisesta ja väsymisestä sekä fysioterapian keinoista psykososiaalisen kuormituksen hallintaan. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan tekijöitä, jotka liittyvät työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen.
Opinnäytetyössä kerätyn tiedon perusteella rentoutuminen ja työntekijän kannalta sopiva fyysinen kuormitus vaikuttavat positiivisesti psykososiaalisen kuormituksen hallintaan. Tulosten perusteella käytännön työelämässä kannattaa pohtia, miten fysioterapeutin antamaa ergonomiaohjausta voidaan kohdentaa paremmin nuorille työntekijöille ja tukea työssä jaksamista. Ruuskanen pohtii työergonomian ja työturvallisuuden palvelukokonaisuuden laajentamismahdollisuuksia niin, että nuorille työntekijöille annettaisiin esimerkiksi hieronnan lisäksi mahdollisuus säännöllisiin fysioterapia- tai työfysioterapiakäynteihin. Näin fysioterapeutti oppisi tuntemaan työntekijät ja voisi havaita kuormittumisen merkkejä aikaisemmin ja ohjeistaa heitä paremmin.
Lyhyttä matalan kynnyksen psykoterapiaa on kokeiltu onnistuneesti osana työterveyshuolto- palveluita. Onko tarvetta vastaaville fysioterapiapalveluille?
Fysioterapeutti hyvinvoinnin tukena työpaikalla
Tutkimuksessa tekemissäni haastatteluista ilmeni, että haitallista kuormitusta ennalta ehkäiseville fysioterapiapalveluille on tarvetta. Yksi syy fysioterapiapalvelujen tarpeeseen voi olla väestön ikääntyminen, joka voi johtaa pidempiin työuriin. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että fysioterapeutilla voi olla käytössään paljon erilaisia työkaluja, joilla on mahdollista tukea työnhyvinvointia. Fysioterapeutti voi esimerkiksi käydä arvioimassa työntekijöiden ergonomiaa työpaikoilla tai kotona. Kävi myös ilmi, että ergonomia yhdistettynä ergonomiaohjaukseen yhdessä fyysisen harjoittelun kanssa voi parantaa työntekijöiden toimintakykyä ja vähentää tuki- ja liikuntaelinongelmia verrattuna pelkkään fyysiseen harjoitteluun.
Tutkittujen nuorten työikäisten mielestä olisi tärkeää, että fysioterapeutti olisi paremmin saatavilla ja he pohtivat myös mahdollisuutta tavata fysioterapeuttia säännöllisemmin. Mitä säännöllisemmin fysioterapeutti olisi saatavilla, sitä enemmän fysioterapeutti pystyisi vaikuttamaan työpaikalla oleviin ja yksittäisten työntekijöiden ongelmiin.
Fysioterapeutin työtehtävänä voisi tutkimuksen perusteella olla fyysisen harjoittelun suunnittelu yksittäiselle työntekijälle tai infopaketin laatiminen oikeanlaisesta harjoittelusta työyhteisölle. Infopaketin osalta ongelmana voi olla kullekin sopivan fyysisen harjoittelun määritteleminen, minkä vuoksi on tärkeää, että fysioterapia on yksilöllistä. Mielestäni tulevaisuudessa fysioterapiaa on tärkeää kehittää työpaikoilla tehokkaammin sekä keskustella avoimesti ja kuunnella toiveita ja tavoitteita työpaikan sisällä.
Ville Ruuskanen, LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelija