Siirry sisältöön
Etusivu
Verkkokauppa Ota meihin yhteyttä
Haku Haku
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Ensihoito

Ensihoitotyö on luonteeltaan hyvin erilaista muihin terveydenhuollon tehtäviin verrattuna. Tästä johtuen ensihoidon työturvallisuudessa on varauduttava erilaisiin riskeihin kuin esimerkiksi vuodeosastolla työskenneltäessä. Esimerkiksi liikenne, raskaat nostot ja siirrot, väkivalta ja uhkatilanteet, tartuntataudit ja infektiot, tapaturmat sekä henkinen kuormitus ovat tyypillisiä ensihoitotyössä kohdattavia työturvallisuusriskejä.  

Ensihoitajien on pystyttävä käyttämään hoitovälineitä ja laitteita, tekemään tarkkuutta vaativia tehtäviä sekä kyettävä päätöksentekoon vaihtelevissa työympäristöissä ja -tehtävissä. Erilaisten työympäristöjen lisäksi työntekoon vaikuttavat muuttuvat sääolosuhteet sekä vaihtuvat vuorokauden- ja vuodenajat. Hoitoon liittyvät ratkaisut ja toteutukset on tehtävä tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Päätöksenteon tueksi saatava informaatio saattaa olla hyvinkin vähäistä. 

Sivun sisällysluettelo

Ensihoidon riski- ja turvallisuusuhkia

Vaarat ja uhat kuuluvat osittain turvallisuuskriittisten toimialojen työnkuvaan eikä niitä pystytä kokonaan poistamaan. Tämän takia niitä täytyy pystyä tunnistamaan ja kuvaamaan ja siten hallitsemaan mahdollisimman hyvin. Riskejä voidaan tarkastella ja jaotella erilaisista näkökulmista.

  • turvallisuuslähtöinen asenne ja käyttäytyminen
    • epätietoisuus tehtävän laadusta
    • ajokulttuuri
    • kohteeseen saapuminen ja siellä toimiminen
    • (aggressiivisen) potilaan kohtaaminen
    • yksikön sisäinen kommunikaatio
  • annettujen ohjeiden noudattaminen
  • annettujen suojavälineiden ja turvavarusteiden käyttäminen
  • kaluston käyttäminen ja huoltaminen
  • vaaroista ilmoittaminen
  • kuormitustilat
    • psyykkinen kuormitus, mm.
      • jatkuva valmiustila
      • aikapaine tehtävillä
      • itsenäinen päätöksenteko vajavaisilla tiedoilla
      • nopeasti muuttuvat tilanteet
      • negatiivinen tunnekuorma
      • virheettömän työn vaatiminen
    • sosiaalinen kuormitus
      • yhteistyön toimivuutta koskevat vaatimukset
      • sivullisten/suuren yleisön kiinnostus
      • mahdollinen arvostelu ja kritiikki
    • fyysinen kuormitus
      • toimintakyvyn vaatimukset
      • epäsäännöllinen työaika, vuorotyö
  • ergonomia
  • hygienia

  • toimintakulttuuri
  • turvallisuutta koskevat arvot ja asenteet
  • riskien ja vaarojen arviointi ja niihin varautuminen
  • toimintaohjeiden laatiminen
  • perehdytys ja koulutus
  • työ- ja suojavaatteet, turvavarusteet
  • henkilöstöresurssit
  • kalustoresurssit ja niiden taso
    • ajoneuvot
    • hoitolaitteet

  • päihteiden ja alkoholin käyttö
  • mielenterveysongelmat
  • voimakkaat negatiiviset tunteet
    • viha
    • pelko
    • turhautuneisuus
    • hätäännyt
    • tyytymättömyys saatuun hoitoon
  • kulttuuritaustat
  • syrjäytyminen
  • vuorokaudenaika

  • vuorokauden- ja vuodenaika
    • vaihtelevat sääolosuhteet
    • kylmyys/kuumuus
    • liukkaus
    • huono valaistus
  • liikkuva ajoneuvo
  • liikenne
  • syrjäiset ja vaikeasti lähestyttävät kohteet
  • pitkät välimatkat
  • väkivallan uhka
  • biologiset ja kemialliset vaaratekijät
  • kotieläimet
  • aseet, puukot yms.
  • tietotekniset häiriötilat
  • työskentely yleisellä paikalla

Henkilönsuojaimet

Henkilösuojaimilla suojataan työntekijää sairastumiselta sekä tapaturmilta. Suojaimet luokitellaan käyttötarkoituksensa mukaisesti: 

Mikäli työvaate tai -puku suojaa työntekijää haitalta, luokitellaan se henkilönsuojaimeksi.

Suojaimet jaetaan kolmeen ryhmään niiden suojaustason mukaisesti: 

  • ryhmä 1: vähäisiltä vaaroilta suojaavat suojaimet 
  • ryhmä 2: muilta kuin vähäisiltä tai vakavilta vaaroilta suojaavat suojaimet 
  • ryhmä 3: vakavilta tai hengenvaarallisilta vaaroilta suojaavat suojaimet. 

CE-merkitty tuote täyttää sille asetetut direktiivien mukaiset vaatimukset ja se on löydyttävä kaikista henkilösuojaimista. 

Suojavaatetuksen tulee olla helposti puettava. Se ei saa aiheuttaa käyttäjän terveydelle haittaa ja sen on pysyttävä käyttäjän päällä erilaisissa liikkeissä ja työasennoissa. Suojavaatteeseen kiinnitettävän merkinnän tulee näkyä selkeästi.

Varoitusvaatteet jaetaan kolmeen luokkaan eri luokkaan materiaalin minimipinta-alavaatimusten perusteella. Näistä luokka 3. on tehokkain. Jokaisen suojausluokan täyttävässä vaatteessa tulee olla tietty määrä heijastavaa materiaalia sekä fluoresoivaa taustamateriaalia.

Standardi määrittelee taustamateriaalin ja yhdistetyn materiaalin väreiksi seuraavat: 

  • fluoresoivat keltainen 
  • oranssinpunainen 
  • punainen. 

Näkyvässä varoitusvaatteessa voidaan käyttää fluoresoivaa, heijastavaa tai yhdistettyä materiaalia. Fluoresoiva materiaali parantaa käyttäjän näkyvyyttä:  

  • päivänvalossa 
  • hämärässä 
  • sumussa 
  • sateessa.  

Ammattijalkineita tulee käyttää niissä työtehtävissä, joissa se on riskinarvioon perustuen välttämätöntä. Oikein valituilla jalkineilla voidaan merkittävästi pienentää varvas- ja jalkapohjavammojen syntymisen, liukastumisen sekä tuki- ja liikuntaelimistön haitallisen kuormituksen riskiä.

Ammattijalkineet jaetaan kolmeen ryhmään niiden suojausominaisuuksien sekä -luokkien perusteella. Ammattijalkineessa on oltava merkittynä koko, luokka, tyyppi, valmistajan nimi tai tunnus, valmistusajankohta, CE-merkintä sekä perus- ja lisävaatimustunnukset. 

Hygienia ja infektiot

Hyvällä käsihygienialla pyritään vähentämään infektioiden leviämistä. Käsihygienia on käsien pesua ja desinfiointia, ihon hoitoa ja suojakäsineiden käyttöä. Kädet desinfioidaan muun muassa ennen ja jälkeen hoitotoimenpidettä ja lääkkeenantoa sekä suojakäsineiden riisumisen jälkeen.

Suojakäsineitä käyttämällä sekä potilas että hoitaja suojataan tartunnoilta ja niiden leviäminen ehkäistään. Ensihoidossa käytössä olevien suojakäsineiden tulee täyttää EN 455-standardin mukaiset vaatimukset. Käsinepakkauksia ajoneuvoon sijoittaessa tulisi huomioida, että valo ja lämpö heikentävät suojakäsineiden kestävyyttä ja joustavuutta.

Infektiot kuuluvat ensihoitajien terveydellisiin riskitekijöihin. Altistuminen voi tapahtua ilma-, kosketus-, pisara- tai veritartuntana.  

Potilasnostot ja -siirrot ensihoitotyössä

Ensihoitajat kohtaavat ajoittain tilanteita, joissa maassa makaava potilas tulee nostaa paareille. Aina paareja ei ole mahdollista tuoda potilaan lähelle ja potilasta voidaan joutua kuljettamaan pidempiäkin matkoja ensihoitajien voimin. Maassa makaavan nostossa kannattaa käyttää apuvälineenä nostolakanaa, nostomattoa, rankalautaa, kauhapaareja, ilmapatjaa, evakuointipaareja tai paarin irrotettavaa alustaa potilaan statuksen mukaan.  

Maastanosto on aina riskitekijä nostajille. Oikeilla apuvälineillä riskiä voidaan vähentää. Apuvälineiden avulla ensihoitajat saavat paremman otteen ja nosto tuntuu myös potilaasta miellyttävämmältä. Apuvälineiden käsikahvat parantavat nostajien ulottuvuutta ja helpottavat liikkumista. Potilaan statuksen mukaan valittu apuväline parantaa hoidon laatua ja edistää potilaan toipumista.  

Huomioitavaa:

  • Paarien nosto ambulanssiin on kuormittavampaa kuin nosto ambulanssista. Etenkin ranteen ojentajat ja koukistajat sekä selkälihakset kuormittuvat.  
  • Paarien nosto pääpuolelta on kuormittavampaa kuin nosto jalkopäästä. Etenkin yläraajan lihakset kuormittuvat.  
  • Kantotuolin nostaminen yläkahvoista kuormittaa enemmän kuin alakahvoista nostaminen. Etenkin ranteen ojentajat ja koukistajat kuormittuvat yläkahvoista nostaessa. Alakahvoista nostaessa reisilihakset kuormittuvat.  

Ammattilaisten tulee ylläpitää omaa fyysistä kuntoaan, jotta potilaan maastanosto onnistuu. Lisäksi työyhteisön tulee harjoitella erilaisia potilassiirtotekniikoita ja apuvälineiden käyttöä.  

Huomioitavaa: 

Apuvälineillä ja yhteistyöllä on mahdollista vähentää selkälihaksiin kohdistuvaa kuormitusta:  

  • 9 % toimimalla potilassiiroissa pareittain 
  • 15 % käyttämällä paareissa potilaan liukumista ehkäisevää hihnaa 
  • n. 10 % käyttämällä liu’utettavaa paaria kannettavan sijaan 
  • n. 26 % hyödyntämällä pyörillä liikkuvan kantotuolin edessä olevia pidennettyjä kahvoja. 

Paarin, rankalaudan tai ilmapatjan maastanosto on tyypillinen pareittain tai useamman henkilön voimin tehtävä työtehtävä ensihoitajille. Maastanosto on raskasta ja edellyttää hyvää parityöskentelyä, jotta nostaminen tapahtuu samanaikaisesti.  

Noston onnistumiseen vaikuttavat 

  • potilaan ja apuvälineen paino  
  • nostopinnan liukkaus ja kaltevuus   
  • nostajien fyysiset ominaisuudet 
  • nostajien keskinäiset mittasuhteet    
  • muut tilannetekijät, esim. potilaan tilanne ja hoidon kiireellisyys.  

Maastanoston jälkeen siirtoetäisyys tulisi minimoida. Esimerkiksi paarit tulisi sijoittaa siten, että taakan painavin osa, eli potilaan ylävartalo, voidaan laskea nopeasti paarien jalaksille.  

Joissakin olosuhteissa ensihoitajien tulee kuljettaa potilasta rankalaudalla tai paarien tason avulla esimerkiksi portaikoissa. Tällaiset tilanteet ovat erittäin kuormittavia ja riskialttiita siirtoja ensihoitajille, joten niissä ensihoitajien kannattaisi käyttää nostopukua, jotta nostot eivät olisi liian riskialttiita heille.  

Nostopuku/-liivi eli ulkoinen tukiranka (= exoskeleton) on  

  • 900 g painava tekstiili, jonka tekstiilijouset auttavat käyttäjää liikkeiden toteuttamisessa  
  • ulkoinen tukijärjestelmä, mikä helpottaa taakan nostoa lattialta ja antaa lisävoimaa selkälihaksiin.  

Nostopuvun/-liivin käyttö on  

  • helppoa ja kevyttä, sillä se puetaan työvaatteiden päälle  
  • säädettävissä käyttäjäkohtaisesti sekä  
  • hyödynnettävissä tarpeen mukaan, sillä tukirangan aktivointimekanismin saa nopeasti päälle tai pois.  

Nostopuvun käyttö vähentää ensihoitajien raskaiden nostojen ja siirtojen aiheuttamaa huippukuormitusta, joten puvun käyttö olisi suositeltavaa etenkin tilanteissa, joissa potilasnosto on erittäin kuormittavaa:  

  • intensiteetiltään (potilaan paino miesnostajille yli 55 kg ja naisnostajille 35 kg tai toistoja on > 10 nostoa/tunti taakan painaessa miehillä yli 35 kg ja naisilla yli 20 kg)  
  • kestoltaan (yli 60 s)   
  • etäisyydeltään (yli 2 m).  

Työturvallisuuslain (738/2022)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) mukaan:

  • Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön apuväline tai muu varuste silloin kun työn luonne, työolosuhteet tai työn tarkoituksenmukainen suorittaminen sitä edellyttävät ja se on välttämätöntä tapaturman tai sairastumisen vaaran välttämiseksi. (Työturvallisuuslaki 15 §)  
  • Työpisteen ergonomia, työasennot ja työliikkeet pyritään säätämään ja järjestämään siten, että työ voidaan tehdä aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta. Lisäksi on otettava huomioon, että  
  1. työntekijällä on riittävästi tilaa työn tekemiseen ja mahdollisuus vaihdella työasentoa  
  2. työtä kevennetään tarvittaessa apuvälinein 
  3. terveydelle haitalliset käsin tehtävät nostot ja siirrot tehdään mahdollisimman turvallisiksi, milloin niitä ei voida välttää tai keventää apuvälinein  
  4. toistorasituksen työntekijälle aiheuttama haitta vältetään tai, jollei se ole mahdollista, se on mahdollisimman vähäinen. (Työturvallisuuslaki 24§)  

Paarien maastanosto

Paarien nosto kahden henkilön voimin

Paarien nosto kahden henkilön voimin
1 / 2
Paarien nosto kahden henkilön voimin.
Paarien nosto kahden henkilön voimin
2 / 2

Paarien säädöstä sovitaan parin kanssa 

Paarit on mahdollista nostaa kuljetusasentoon vaiheittain tai yhtäaikaisesti. Tärkeintä on sopia asiasta parin kanssa. Vaiheittain ylöspäin säädettävien paarien nosto aloitetaan aina potilaan pääpuolelta. Vastaavasti alaspäin säädettäessä ensin lasketaan jalkopää.

Paarien säätö
1 / 3
Paarien säädöstä sovitaan parin kanssa.
Paarien säätö
2 / 3
Paarien säätö
3 / 3

Paarin nosto neljän henkilön voimin 

Nostotilanteeseen kannattaa ottaa lisävoimia aina kun se on mahdollista. Tilanne kannattaa sopia alusta loppuun asti, ja yhden nostajan tehtävänä on ohjata muuta ryhmää toimimaan samanaikaisesti. Mikäli paareja tulee kuljettaa enemmän kuin muutama askel, tulee kantajien olla samansuuntaisesti, jotta kukin pääsee kulkemaan eteenpäin.
Neljän hengen nostotilanteissa jalkopäässä olevien henkilöiden tulee olla katse eteenpäin suunnattuna. Kanto tapahtuu yhden käden voimin, minkä vuoksi henkilöiden tulisi pyrkiä kantamaan voimakkaamman käden puolella (yleensä dominoiva käsi). Lähtöasennossa nostajat ovat toispolviseisonnassa. Jalkojen varaan ponnistus tapahtuu yhtä aikaan.

Paarien nosto neljän henkilön voimin
1 / 2
Paarin nosto neljän henkilön voimin. 
Paarien nosto neljän henkilön voimin
2 / 2

Ergonominen työskentely ensihoitotyön haastavissa tilanteissa 

Ensihoitotyössä on paljon raskaita potilasnostoja ja -siirtoja. Ne kuormittavat ensihoitajia ja aiheuttavat liikuntaelinvaivoja tai työtapaturmia. Ensihoitotyön fyysinen kuormittuneisuus kohdistuu lihaksistoon sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön. Kuormittuvimpia kehon osia ovat yläraajat, alaselkä ja (ajoittain) alaraajat.  

Ensihoitotyössä ergonominen työskentely on haasteellista, koska työtä tehdään vaihtelevissa ja yllättävissä olosuhteissa. Työergonomian näkökulmasta tarkasteltuna ensihoitajien haastavimmat tilanteet voidaan jakaa: työympäristöstä, potilaista, työtehtävistä ja työvälineistä johtuviin tekijöihin ja kyseisissä tilanteissa esiintyviin erityispiirteisiin.  

Kun haasteellisten tekijöiden erityispiirteitä on useampia, lisää tilanne ensihoitajien fyysistä tai henkistä kuormitusta. Tilanteen kesto, intensiteetti ja toistuvuus vaikuttavat kuormitukseen. Pitkään jatkuva kuormitus tai yksittäinen ylikuormitus voi lisätä ensihoitajan tapaturmariskiä ja aiheuttaa sairastumista. Hyvällä ergonomialla näitä seuraamuksia voidaan ennaltaehkäistä.  

Ensihoitotyön haastavat tilanteet, joissa työskentely on useimmiten epäergonomista

Työympäristö

  • kapeat ja jyrkät portaat, kierreportaat
  • saunatilat, suihkukaapit
  • WC-istuimen ja seinän välit
  • bussit
  • eli erityisesti
    • ahtaat tilat
    • lattiatasossa työskentely

Potilas

  • tajuton
  • painava
  • hankalassa asennossa
  • yhteistyökyvytön

Työtehtävät

  • potilaan siirtäminen
  • potilaan nostaminen

Työvälineet

  • paarien, kantotuolien ja rankalautojen kuljetus ja lastaus
  • hoitovälineiden ja -repun kantaminen
  • eli erityisesti
    • välineiden kantaminen

Vaativat erityistilanteet

  • lonkkamurtumapotilaat
  • (suur)onnettomuudet (esimerkiksi kolarit)
  • julkiset tapahtumat, joissa paljon yleisöä

Ensihoitajat tekevät päivittäin useita raskaita potilasnostoja ja –siirtoja. Keskimäärin nämä työvaiheet toistuvat 4–7 kertaa työvuoron aikana. Yleensä taakkana on potilas, työvälineet tai molemmat samanaikaisesti. Tällöin maksimaalisesta hengitys- ja verenkiertokapasiteetista saattaa olla jopa 38–84 % käytössä. Lihasten maksimaalisesta kapasiteetista saattaa olla käytössä ylävartalon osalta 8–44 % ja yläraajojen osalta 8–23 %.  

Toistuvat siirrot, kantaminen ja nostaminen vaativat sekä lihasvoimaa että hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä ja hyvää motoriikan hallintaa. Potilaan avustaminen vaikeutuu, jos kyseessä on:  

Monesti raskaita nostoja ja siirtoja tehdään ahtaissa paikoissa tai lattiatasossa, jolloin ensihoitajan oma työasento ja voiman tuottaminen hankalassa työasennossa ei ole yhtä sujuvaa kuin esim. seisoma-asennossa työskennellessä.  

Nostojen kuormittavuus lisääntyy, jos nostoja tehdään toistuvasti, työskennellään vartalosta etäällä, polvien alapuolella tai olkapäiden yläpuolelle. Jos nostojen toistuvuuden lisäksi nostoon liittyy kiertoliikettä, kasvaa ensihoitajien selän vioittumisen riski.

Tutkimusten mukaan alalla työskentelevillä on enemmän kuolleisuutta, työtapaturmia ja terveyssyistä johtuvaa eläköitymistä kuin muilla sotea-alan ammattilaisilla. Selkäkipu oli yleisempää ensihoitajilla kuin ambulansseissa toimivilla lääkäreillä tai sairaankuljettajilla.  

Raskaat nostot ja siirrot ovat ensihoitotyön kuormitustekijöitä 

Ensihoitajalla voi olla työvuoron aikana jopa 40 paarien käsittelyyn ja nostoon liittyvää siirtoa. Nostamista voi tulla jopa 350 kg/työkeikka. Yhdellä työkeikalla tehdään useita potilassiirtoja ja nostoja, jos potilasta lähdetään kuljettamaan hoitopaikkaan.

Perusohjeena on, että nostoja tulisi välttää aina, kun se on mahdollista. Noston sijaan potilassiirroissa tulisi taakkaa liu’uttaa, rullata tai siirtää vaiheittain vetäen tai työntäen. Mikäli nostoa ei voida välttää, nostossa tulisi hyödyntää apuvälineitä tai useampia nostajia.  

Potilassiirrolla tarkoitetaan potilaan liikkumisen ja siirtymisen avustamista, jossa potilasta avustetaan vain sen verran kuin on välttämätöntä. Potilassiirroissa potilas osallistuu siirtymiseensä aktiivisesti, esim. varaamalla painoaan jaloilleen tai vetämällä itseään kädellä makuulta istumaan. Potilassiirroissa ensihoitaja toimii avustajana ja tukena, jotta potilas pystyy siirtymään asennosta tai tasolta toiseen.  

Potilasta kuljetetaan paikasta A paikkaan B jonkin apuvälineen tai apuvälineiden avulla. Kuljetusvälineenä voi olla esim. ambulanssi, paari tai kantotuoli. Potilaskuljetusten yhteydessä saatetaan tehdä useita potilassiirtoja, kun potilasta avustetaan sängyltä kantotuoliin, kantotuolista ambulanssin istuimelle, istuimelta hoitopaikan pyörätuoliin ja pyörätuolista tutkimuspöydälle.  

Potilasnostoissa potilas on passiivinen eikä juurikaan osallistu siirtymistilanteeseen. Ensihoitotyössä potilasnostoja tehdään jonkin apuvälineen, kuten nostolakanan, rankalaudan, kantotuolin tai paarin avulla. Potilasnostossa kaksi tai useampi ensihoitaja nostaa potilaan koko kehon tai kehon osan ilmaan.  

Työterveyslaitos on tehnyt suosituksia, jotka perustuvat kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksiin nostettavan taakan maksimirajoista. Suositusten edellytyksenä on, että nostaja on tottunut nostotyöhön ja hän on hyvässä fyysisessä kunnossa. Suositus on jaettu tilapäisiin ja toistuviin nostoihin. Ensihoitotyössä nostot voivat olla joko tilapäisiä tai useasti työvuorossa toistuvia.

Nostotyöhön liittyviä suosituksia taakan maksimirajoista:

  • Miehet
    • 55 kg – tilapäinen nosto
    • 35 kg – toistuvat nostot
  • Naiset
    • 35 kg – tilapäinen nosto
    • 20 kg – toistuvat nostot

Ensihoitajien tulisi aina maksimirajojen lähestyessä hyödyntää apuvälineitä, työparia ja minimoida nostoetäisyyttä, jotta he pystyvät suorittamaan noston itselleen, työkaverilleen ja potilaalleen turvallisesti sekä terveellisesti. 

Tee itsellesi tilaa:

  • Raivaa esteet.
  • Poista ylimääräiset esineet ja kalusteet tarvittavien apuvälineiden tieltä.  

Vedä/ kuljeta potilas avarampaan tilaan: 

  • Aseta liukulakana tai jokin muu materiaali potilaan alle ja liu’uta hänet sen avulla paikkaan, jossa on enemmän työskentelytilaa tai  
  • pyri siirtämään potilasta vaiheittain, esimerkiksi painonsiirtojen avulla, tilavampaan paikkaan.  

Suunnittele potilassiirrot ja -kuljetukset alusta loppuun asti: 

  • Pyri välttämään nostoja, jos se on mahdollista.  
  • Rauhoittele potilasta ja kerro, mitä seuraavaksi tapahtuu.  
  • Hanki tarvittavat apuvälineet.  
  • Sovi parityöskentelystä.  
  • Käytä siirtotekniikoita ja apuvälineitä hyödyksesi.  

Lähteet:

Jaa:
Jaa Linkedinissä
Sivun alkuun