Henkinen työsuojelu ja psyykkinen suorituskyky

Palautumisen tukeminen

Työyhteisössä tulee laajemmin käsitellä stressin vaikutuksia sekä niiden käsittelyjä. Stressireaktiot ovat normaaleja reaktioita ja niitä voidaan opetella säätelemään. Reaktioiden jälkeisiin toimiin tarvitaan luottamuksellista käsittelyä kullekin sopivalla tavalla. Pelastusalan työntekijä ei ole suojassa stressin aiheuttamalta kuormitukselta.  

Kuormittavissa tilanteissa sisäisellä viestinnällä tai sen puutteella on voimakas vaikutus työyhteisöön. Epätietoisuus laittaa huhuja liikkeelle ja niitä on myöhemmin hankala korjata. Avoin ja nopea faktoihin perustuva viestintä luo turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Laadukas sisäinen viestintä on tärkeä osa psyykkisen kuormituksen hallintaa. 

Henkilöstön jaksamisen merkitys korostuu tulevaisuudessa. Alan houkuttavuuden kannalta työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen tulee panostaa ja sitoutua myös taloudellisesti. Hyvinvoiva henkilöstö lisää työyhteisön työssä jaksamista ja motivoi kehittämään organisaation turvallisuuskulttuuria. Työhyvinvointi vaikuttaa myös pelastusalan palvelun laatuun, joten työhyvinvointia tukevaan kulttuuriin kannattaa panostaa. 

Psyykkisesti kuormittavien työtilanteiden jälkipurku

Henkisesti kuormittavat työtilanteet voivat aiheuttaa työntekijälle akuutin stressireaktion (ASR) ja oireiden jatkuessa yli kolme vuorokautta akuutin stressihäiriön (ASD). Tämä voi aiheuttaa merkittävää haittaa työtehtävien suorittamiselle. Pitkittyessään oireet voivat ilmentyä traumaperäisenä stressihäiriönä (PTSD), joka heikentää työkykyä merkittävästi sekä pitkäaikaisesti. Jälkipurkutoimilla pyritään lieventämään oireita ja nopeuttamaan mahdollisten jatkotoimien käynnistämistä. Palautumiseen tulisi panostaa niin henkilökohtaisella kuin työyhteisön tasolla. 

Psyykkisesti kuormittavien työtilanteiden jälkipurkukeskustelun järjestämisen tarkoituksena on tukea työkykyisyyttä ja selkeyttää työntekijän omia voimavaroja. Tavoitteena on vahvistaa psyykkistä suorituskykyä, parantaa työyhteisön keskusteluilmapiiriä ja psykologisesti turvallisen työyhteisön rakentumista. Jälki- ja vertaispurku ovat henkisen työsuojelun toteuttamiseen tarkoitettuja työvälineitä, mitkä hyödyntävät olemassa olevaa vertaistukiverkostoa. Purkuistunnot perustuvat CISM-malliin (Critical Incident Stress Management). 

Posttraumatyöpajat on kehitetty 1980-luvulla FBI:n psyykkisen palautumisen toimenpiteisiin. Suomessa ne on otettu käyttöön Kauhajoen koulusurmien jälkeen poliisiorganisaatiossa, mistä ne levisivät myös pelastusalalle ja Hätäkeskuksen työntekijöille. Palautteet posttraumatyöpajoista ovat olleet erinomaisia.  

Jälkipurku

Jälkipurku (defusing) on kriisityön menetelmä, jonka avulla puretaan ryhmän henkisesti kuormittava työtehtävä. Se pyritään järjestämään muutaman tunnin sisällä kuormittavan työtilanteen päätyttyä tai viimeistään työvuoron loputtua ennen kotiin lähtöä. Jälkipurkutilaisuuden kesto on 20–60 minuuttia. Jälkipurkutilaisuuden pitävät siihen koulutetut ohjaajat, jotka eivät ole itse olleet mukana kyseisellä työtehtävällä. Tilaisuudet ovat luottamuksellisia, eikä niiden sisällöstä raportoida eteenpäin.  

Jälkipurun tavoitteet ovat yhteneväisen tilannekuvan muodostaminen kaikille tapahtumaan osallisille, kokemusten normalisointi, työyhteisön ja vertaistukiverkoston vahvistaminen, yksilöllisen prosessin tukeminen, tiedon tarjoaminen stressi- ja traumareaktioiden oireista sekä jatkotuen tarpeen arviointi.  

Jälkipurkutilaisuuden aktivoi etukäteen määritelty taho, lähiesihenkilö tai operatiivinen esihenkilö (palomestari tai kenttäjohtaja). Aktivointi suoritetaan, kun henkilöstöllä on ollut henkisesti kuormittava työtehtävä tai joku seuraavista kriteereistä täyttyy:  

• monipotilas- tai suuronnettomuustilanne  
• lapsipotilas tai -omainen (vakavasti loukkaantunut/sairastunut, elvytys, vainaja, väkivallan tai seksuaalirikoksen uhri)  
• vakava työturvallisuustapahtuma, inhimillinen virhe tai läheltä piti -tilanne  
• työtoverin tai läheisen loukkaantuminen, vakava sairastuminen tai menehtyminen  

• mikä tahansa kuormittava tai erittäin poikkeuksellinen työtehtävä 
• työntekijän oma pyyntö. 

Vertaispurku

Vertaispurku (one-on-one) on yksilöllinen keskustelu koulutetun vertaispurkuhenkilön kanssa. Vertaispurkukeskustelu voidaan järjestää työntekijän omasta pyynnöstä, esihenkilön suosituksesta tai jälkipurkutilaisuuden jälkeen. Vertaispurkukeskustelun järjestämisessä ei ole aikarajoitusta, vaan se voidaan järjestää pitkänkin ajan päästä kuormittavasta työtilanteesta. Keskustelun kesto on 20–90 minuuttia.  

Vertaispurkukeskustelu sopii henkisesti kuormittavan työtilanteen purkuun jälkipurkutilaisuuden jälkeen, jos jälkipurkutilaisuus on riittämätön tukitoimi. Yksilöllisen keskustelun etuna on, ettei se ole mitenkään aikaan sidonnainen. Se voidaan aktivoida milloin tahansa, kun henkilökohtainen tarve puhumiselle ilmenee. 

Vertaispurku soveltuu myös kasautuneen eli kumuloituneen ja purkamattoman stressin purkamiseen. Se voidaan järjestää 1–3 kertaa henkilön tarpeen mukaan. Vertaispurku on luottamuksellista eikä keskustelun sisällöstä raportoida eteenpäin. Kriteerit vertaispurun järjestämiseen ovat samankaltaiset kuin jälkipurussa, mutta siinä voidaan paremmin huomioida henkilökohtaiset reaktiot ja tuntemukset. 

Vertaispurun tavoitteet: 

• kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen 
• kokemuksen ja tosiasioiden tunnistaminen ja normalisointi 
• stressikokemusten ja tuntemusten purkaminen 
• stressitietoisuuden lisääminen 
• yksilöllisen selviytymisprosessin tukeminen 

• selviytymiskeinojen henkilökohtainen tunnistaminen 
• seurannan ja jatkotuen tarpeen selvittäminen. 

Muut työyhteisön jälkipurkutoimet

Seurantaistuntomalli on kevyempi versio debriefingistä. Siinä ei mennä yhtä syvälle tunteisiin vaan pohditaan kuormitusta sen hetkisten reaktioiden ja omien selviytymiskeinojen näkökulmasta. Seurantaistunto voidaan järjestää muutaman päivän jälkeen työtehtävästä tai se voidaan pitää esimerkiksi tapahtuman vuosipäivänä. 

Infotilaisuudessa organisaation tai tilannepaikan johtoon kuuluva henkilö kertoo faktat tapahtumasta. Jälkipurkuhenkilöstöä on mukana tilaisuudessa kertomassa normaaleista stressireaktioista ja mahdollisesti pohtimassa jälkipurkuistuntojen tarpeellisuutta. Infotilaisuutta voidaan hyödyntää myös organisaation sisäisissä kuolemantapauksissa. 

Kotouttaminen liittyy pitkäkestoisiin tai henkilöstöltään suuriin työtehtäviin. Tapahtuman jälkeen annetaan mahdollisuus palautua työtehtävästä ennen seuraavaa tehtävää tai kotiinlähtöä. Kotouttamisessa kerrotaan faktat tilanteesta ja jaetaan stressitietoisuutta. Jälkipurkuhenkilöstö huomioi tehtävän jälkeisiä normaaleja reaktioita. 

Posttraumatyöpaja

Posttraumatyöpajat ovat kolmipäiväisiä intensiivisiä kokonaisuuksia, jotka rakentuvat psykoedukaatiosta eli tiedon jakamisesta mielenterveydestä, vertaistuesta, asiantuntijoiden tapaamisista sekä psykoedukaatiosta eli osallistujan kokonaisvaltaisesta huomioimisesta normaaleista mielen reaktioista aina työ-ja perhe-elämän vaikutuksiin.

Psykoedukaatio tarjoaa osallistujille tietoa traumaattisesta stressistä ja kuormituksesta sekä kehon fysiologisista reaktioista niihin. Psykoedukaatio-osuudessa kerrotaan luentojen avulla myös erilaisista kuormituksen selviytymiskeinoista ja voimavarojen hyödyntämisestä palautumisessa.  

Toinen tärkeä elementti työpajoissa on vertaistuki työpajassa olevilta vertaistukihenkilöiltä ja toisilta osallistujilta. Vertaistukea hyödynnetään myös pienryhmätoiminnassa. Työpajojen kuntouttavaa otetta tukee yhteisöllinen ilmapiiri, mikä mahdollistaa vaikeista kokemuksista puhumista. Taustahenkilöiden vahva kokemus ensilinjan auttajien työstä sekä posttraumatyöpajan rakenteen toimivuus mahdollistavat luottamuksellisen ilmapiirin syntymisen. 

Työpajojen kolmas osa-alue on kokeneiden asiantuntijoiden kanssa tehtävät yksilökeskustelut. Tarvittaessa he voivat käyttää silmänliiketerapiaa (EMDR eli Eye Movement Desensitization and Reprocessing). EMDR voi vähentää Käypä hoito -suositusten mukaan traumaperäisen stressihäiriön oireita jo varhaisessa vaiheessa. Silmänliiketerapia on kehitetty vaikeiden kokemusten ja elämää häiritsevien muistojen lieventämiseen.  

Posttraumatyöpajoilla voidaan tukea henkilöstön kokonaisvaltaista jaksamista ja säästää rahaa vähentämällä sairauslomapäiviä niin pelastusalan henkilöstön kuin heidän tukijoukkonsa osalta. Työpajojen vaikutukset ovat kauaskantoisia. 

Työnohjaus

Työnohjauksessa voidaan käsitellä laajasti ja luottamuksellisesti työyhteisön kuormitustekijöitä, joko ryhmässä tai yksilöllisesti. Työnohjauksella voidaan purkaa akuuttia tai kumulatiivista stressiä. Ohjauskeskusteluissa pyritään käsittelemään kuormitukset ja tuottamaan asioihin erilaisia näkökulmia. Ryhmäohjauksissa huomioidaan jokaisen ajatukset käsiteltävästä aiheesta. Työnohjaus ei ole vain kuormittavien asioiden esille nostamista, vaan myös positiivisia asioita nostetaan esille ja tehdään näkyväksi.  

Työnohjaus on mieluusti vähintään puolen vuoden pituinen prosessi, jossa jokainen pohtii asioita omalta ja yhteiseltä kannalta. Tarkoituksena on saada osallistujat reflektoimaan omaa työskentelyään sekä tuottaa luovuutta omiin ja ryhmän toimintatapoihin. Työnohjaus mahdollistaa tilan kehittymiselle, uuden oppimiselle ja näkökulmien vaihtamiselle.