Säteilyä aiheuttava työ
Suomi on laatinut turvallisuusstandardeja työntekijöiden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamia vaaroja vas¬taan (säteilyturvalain muutos 1142/1998).
Säteilyn lääketieteelliseen käyttöön liittyy erityisesti työnantajan velvollisuus
- huolehtia työntekijöiden työturvallisuudesta ja -terveydestä.
- arvioida ennen säteilytyön aloittamista tulevien työtehtävien ja työolosuhteiden perusteella, millaisille suojelutoimille on tarve
- tallentaa tiedot työntekijöiden henkilökohtaisen annostarkkailun tuloksista Säteilyturvakeskuksen pitämään annosrekisteriin
- arvioida, ketkä työntekijöistä ovat säteilytyöntekijöitä (luokka A ja B)
- Luokkaan A kuuluvalle säteilytyöntekijälle on tehtävä alkutarkastus ennen työnteon aloittamista ja järjestettävä vuosittainen terveydentilan seuranta
- Luokkaan B kuuluvalle ei ole säteilysuojelusyistä tarvetta terveyden seurantaan
Alle 18-vuotiastatyöntekijää ei saa ilman työsuojelupiirin poikkeuslupaa käyttää esimerkiksi potilaan kiinni pitämisessä kuvausten aikana, mikäli altistutaan säteilylle.
Säteilyasetuksessa 1143/1998 määritetään säteilyn enimmäismäärä, jolle säteilyn parissa työskentelevät saavat altistua.
- Kokonaismäärä ei saa olla yli 100 mSv 5 vuoden ajanjaksolla (keskimääräinen annos on siis 20 mSv vuodessa),
- maksimaalinen yksittäisannos on 50 mSv.
- Säteilyturvakeskuksen tilastojen mukaan säteilyn kokonaismäärä terveydenhuollon sektorilla on vaihdellut välillä 1–2,2 mSv.
- Työntekijöistä 90 prosenttia on altistunut alle 0,5 mSv:n säteilylle ja 99 prosenttia on altistunut alle 5 mSv:n vuotuisille säteilyannoksille.
Säteilysuojelukoulutus ja kelpoisuus
Työnantaja vastaa, että jokaiselle säteilytyötä tekevälle työtekijälle järjestetään tarvittava perehdytys toimipaikkakohtaisiin säteilysuojelumenettelyihin. Käytännössä perehdytyksen hoitaa yleensä kyseisessä paikassa toimiva säteilyturvallisuusvastaava.
Työnantajan on huolehtii, että jokainen säteilytoimintaan osallistuva työntekijä saa säteilysuojelun täydennyskoulutusta vähintään viiden vuoden jaksoissa. Määrä ja sisältö määräytyvät sen mukaan, millaisesta työstä on kyse. Saatu koulutus pitää dokumentoida.
Turvallisuuslupa ja velvoitteet
Säteilyn käyttöön tarvittavan turvallisuusluvan myöntää Säteilyturvakeskus. Turvallisuusluvassa nimetään ionisoivan säteilyn lääketieteellisen käytön turvallisuudesta vastaava johtaja, jonka on huolehdittava muun muassa henkilökohtaisen annostarkkailun (dosimetri) järjestämisestä ja annoskirjanpidosta. Säteilyaltistuksen seurannasta, annosten rekisteröinnistä ja henkilöannosmittarin sijoituspaikasta on Säteilyturvakeskus antanut ST-ohjeen 1.6 (Säteilysuojelutoimenpiteet työpaikalla).
Isotooppitutkimuksissa käytetään hyväksi lyhytikäisiä radioaktiivisia lääkeaineita eli radioisotooppeja. Isotooppitutkimuksilla voidaan selvittää elinten toiminnan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Tiettyjä sairauksia (esim. syöpätaudit, kilpirauhasen liikatoiminta) voidaan hoitaa radioaktiivisilla aineilla. Isotooppien käsittelyssä (laimentamishuoneissa ja potilaalle annostelussa), kuljetuksessa ja varastoinnissa on noudatettava annettuja ohjeita.
- Tarpeetonta oleskelua esimerkiksi laimennus- tai säilytystiloissa tulee välttää
- Aineiden kulkeutuminen vaatteissa tai jalkineissa muihin tiloihin estetään käyttämällä suojavaatetusta
Rauhattoman asiakkaan/potilaan tai lapsipotilaan kuvauksissa tulee käyttää avustajina muita kuin röntgenosastolla työskenteleviä, jotta heidän altistumistaan voidaan vähentää. Tällöin tulee huolehtia ns. kiinnipitäjän asianmukaisesta opastamisesta sekä suojaamisesta.
Infrapunasäteilyä käytetään kehon pintalämpöhoidossa.
- Pääasialliset haittavaikutukset kohdistuvat hoidettavaan henkilöön kehon lämpökuormituksen lisääntymisenä sekä mahdollisina paikallisina palovammoina.
- Silmät ovat erityisen arat IR-säteilylle, koska säteily pystyy läpäisemään silmän mykiön.
- Sarveiskalvo ja etukammioneste absorboivat lähes kaiken aallonpituudeltaan 1 400 nm ylittävän säteilyn.
Työntekijän kannalta tärkeintä on sijoittaa IR-säteilyä tuottava laite siten, että työntekijä ei joudu oleskelemaan suoraan lampun vaikutuskohteessa.
Ultraääni on väliaineessa etenevää mekaanista värähtelyä, jonka taajuus on suurempi kuin ihmisen kuulokyvyn ylärajaa vastaava taajuus eli noin 16 000 Hz.
- Ultraäänen avulla pystytään tutkimaan kudosten ja elinten rakennetta ja liikkeitä, koska suurtaajuiset ääniaallot heijastuvat eri tavalla erilaisista kudosrakenteista.
- Ultraäänilaitteiden käyttö on yleistä kätilöiden työssä.
- Lääketieteellisessä diagnostiikassa ultraäänitutkimus antaa yleensä ainakin yhtä hyvät tulokset kuin röntgentutkimus mutta ilman ionisoivan säteilyn haittavaikutuksia.
Hammashuollossa hampaan valokovetteisten muovipaikkojen kovettamiseen on käytetty jo pitkään ultraviolettivaloa, joka on aallonpituudeltaan 450 nm (ns. sininen valo). Voimakas UV-säteily voi aiheuttaa silmän sidekalvojen tulehduksen, jonka oireina ovat kirvely ja turvotus muutaman tunnin kuluttua altistuksesta. Oireet poistuvat itsestään viimeistään kahden vuorokauden kuluttua.
Suojaus
- Pitkäaikainen UV-B-altistus voi lisätä silmän linssin vaurioitumisalttiutta. Silmät on syytä suojata UV-säteilyltä henkilönsuojaimilla
- Ihon sarveiskerros on melko hyvä suoja UV-säteilyä vastaan. Pitkäaikainen UV-säteilyaltistus lisää kuitenkin ihosyöpään sairastumisen riskiä.
- Tiloissa, joissa käytetään ajoittain UV-säteilyä (esim. steriloitaessa), UV-säteilyn käytöstä tulee ilmoittaa toimenpidehuoneen ulkopuolella olevalla merkkivalolla.
Lasertekniikkaa käytetään myös laboratorioiden tutkimuslaitteissa, muun muassa partikkelierottelussa.
Lasersäde voi aiheuttaa pysyviä vaurioita osuessaan äkillisesti silmään, koska silmän sulkeutumisreaktio ei ole riittävän nopea estämään lasersäteen vahingollista polttovaikutusta.
Terveydenhuollossa käytettävien laserlaitteiden käyttöä koskevat turvallisuusmääräykset on säädetty valtioneuvoston päätöksessä laserlaitteista ja niiden tarkastuksista (489/1995).
Työnantajan tulee huolehtia, että
- laserlaitteiden käyttäjät ja niiden käyttöalueella työskentelevät saavat turvallisuuden kannalta välttämättömät ja ajan tasalla olevat tiedot laitteiston ominaisuuksista, käytöstä, varoitusmerkeistä, henkilökohtaisen suojautumisen tarpeesta sekä muista vaadittavista varotoimenpiteistä
- on järjestelmällinen menettely työssä käytettävien laitteiden ja tarvikkeiden käytön yhteydessä syntyneiden vaaratilanteiden arvioimiseksi, seuraamiseksi ja ilmoittamiseksi.