Palautuminen, tervetuloa maailmaani – päivittäin!
Olin taannoin vetämässä kollegani Seija Moilasen kanssa Turvatuokiota(siirryt toiseen palveluun), jonka aiheena oli palautuminen. Käsittelimme siinä erilaisia palautumisen keinoja ja kannustimme osallistujia – turvatuokio-ohjaajia – pitämään aihetta aktiivisesti esillä omilla työpaikoilla ja hyödyntämään Työturvallisuuskeskuksen aineistoja.
Päivä oli ollut pitkä ja tunsin tarvetta päästä ulos huolimatta tihkuisesta ja pimenevästä syyssäästä. Wilma-koirani kanssa kävellessä alkoi mielessäni soida vanha iskelmä: ”Mahdunko maailmaas, sovinko sydämees?”
Havahduin. Mistä tämä kappale juuri nyt tuli mieleeni ja miten se liittyy päivän töihin tai tapahtumiin. Totesin, ettei mitenkään. Ei reaalielämässä, mutta mieli olikin ovela. Se keksi esittää minulle kysymyksiä laulun muodossa. Ja nyt ei ollut kyse ihmissuhteesta vaan päivän aiheesta eli palautumisesta. Pirkko, mahtuisinko maailmaasi useammin?
Aina emme ”sorvin ääressä” voi tai ehdi järjestää säännöllisiä ”kerran tunnissa kymmenen minuuttia”- palautumistuokioita koulun välituntien tapaan. Tutkimuksen (Bennett et al 2020) mukaan on kuitenkin lohdullista, että pienet ja lyhyetkin muutokset työssä tai vaihtuvat tehtävät voivat tukea palautumista ja vähentää väsymystä (Bennett et al. 2020).
Niin, voisinko hetken aikaa suunnitella ensi viikon koulutusta raportin kirjoittamisen sijaan, voisinko katsoa kaukaisuuteen, etsiä tietokoneelta hauskan videon, saada porukan nauramaan huonolle vitsille. Haastankin sinut miettimään, mikä toisenlaisen tekemisen hetki olisi sinun työssäsi juuri nyt mahdollinen.
Mahdunko maailmaas, sovinko sydämees? Lauluntekijä jatkaa: Vai täyttääkö sen tänään toinen?
On pakko tunnustaa, kyllä sen täyttää. Kokousrumba, tekstien hiominen, kouluttaminen, sisäinen kehittäminen, työmatkat, kodin siivoaminen ja muut askareet, harrastukset, taloyhtiön kokoukset… Lista on loputon. Missä välissä tässä oikein ehtii palautumaan?
Juuri tuo kysymys esitetään Kaikki tarvitsevat palautumista –videolla(siirryt toiseen palveluun), jonka Työturvallisuuskeskus on tuottanut työpaikkojen käyttöön.
Jos emme pysäytä itseämme ajoissa itse, voi olla, että kehomme huolehtii siitä. Joudumme vastaamaan itsellemme epämieluisiin kysymyksiin: miksi en ottanut aikaa itselleni, miksi sen tekstin piti olla niin täydellinen eikä kasiplus riittänyt, miksi en laittanut tietokonetta kiinni, vaikka tunsin, että nyt en enää jaksa. Miksi en huolehtinut palautumisesta ajoissa? Joka päivä? Tai ottanut tilannetta puheeksi esihenkilöni kanssa?
Ajattelin vielä haastaa itseni ja sinut antamaan lepoa keholle, mielelle, aisteille, luovuudelle, tunteille ja sosiaalisuudelle. Minun listani näyttää tältä:
Tänään kroppani tuntuu väsyneeltä. En mene kuntosalille, vaan kuljeskelen hetken lähiluonnossa. Huomenna suon mielelleni lepoa enkä murehdi menneestä enkä tulevasta. Seuraavaksi annan lepoa aisteilleni: käännän volyyminappulan pienemmälle ja katselen kaukaisuuteen. Entä mitä minulle tarkoittaa luova lepo? Annan syyssateen piiskata edelleen ikkunoita ja otan esille kutimet ja lankakopan ja mietin, millaisen kuvion kehittelisinkään näihin villasukkiin? Päätän viikon siihen, että lasken väärinymmärryksen sanat pois mielestäni enkä kanna niistä syyllisyyttä.
Millaisen reseptin sinä teet itsellesi, jotta saat lepoa kehollesi, mielellesi, aisteillesi ja tunteillesi? Entä miten järjestäisit itsellesi sosiaalista lepoa ja mitä uutta voisit luoda, kun mielesi on tyyni?
Kirjoittaja
