Keinoja työn kuormittavuuden hallintaan

Osaaminen koostuu koulutuksesta, kokemuksesta, tiedoista, taidoista ja kyvyistä, jotka työntekijä tuo organisaatioon ja käyttää työssään. Osaamiseen kuuluvat muun muassa kriittinen ajattelu, oppimaan oppiminen, vuorovaikutus- ja tunnetaidot, digiosaaminen, viestintä- ja työelämätaidot. Riittävä ja ajan tasalla oleva osaaminen edistää työssä jaksamista ja ehkäisee haitallista kuormitusta.

Oppiminen on tietojen, taitojen tai tapojen omaksumista. Oppimistapoja ja -tyylejä on erilaisia, riippuen ihmisestä, tilanteesta, ympäristöstä ja opittavan asian luonteesta. Muuttuva työelämä vaatii työntekijältä kehittymistä ja uuden oppimista, mikä voi olla joko voimavaroja lisäävää tai haitallisesti kuormittavaa. Tärkeää on se, miten yksilö kokee oman oppimisensa, minkälaisia merkityksiä hän antaa oppimiselle ja minkälaisia tunteita se hänessä herättää. Kouluttajan tehtävä on tukea yksilön oppimisprosessia ja luoda sille otollinen ympäristö ja olosuhteet.

Motivaatio ohjaa käyttäytymistä ja antaa toiminnalle suuntaa sekä energiaa. Se määrittää mistä ihminen on kiinnostunut ja missä määrin. Ulkoinen motivaatio perustuu palkkioiden saavuttamiseen ja on riippuvainen ympäristöstä. Sisäinen motivaatio tarkoittaa, että ihminen kokee työnsä mielekkäänä ja tyydyttävänä, mikä omalta osaltaan vähentää työn aiheuttamaa haitallista kuormitusta.

Asenne on niin yksilön kuin työyhteisön kuormittumiseen vaikuttava suhtautumis- ja käyttäytymistapa: positiivinen, kielteinen tai välinpitämätön. Asenne vaikuttaa niin työnteon koettuun mielekkyyteen kuin tilanteiden ja asioiden kehittymiseen sekä työpaikan ilmapiiriin. Myönteinen tai kielteinen asenne vie asioita johonkin suuntaan ja molempia tarvitaan työelämässä. Välinpitämätön asenne sen sijaan jumittaa tekemisen paikalleen ja voi jopa aiheuttaa vaaroja. Positiivinen asenne kuormittaa vähemmän ja antaa myös enemmän lisäarvoa työyhteisölle.

Arvot luovat pohjan työelämän normeille sekä toimintaa ohjaaville määräyksille ja ohjeille. Työelämässä yleisimmät arvot ovat oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, avoimuus, tasa- arvo ja hyvä asiakaspalvelu. Yksittäisen työntekijän arvot joko tukevat toimintaa tai aiheuttavat ristiriitoja työyhteisössä. Luottamus, vastavuoroisuus, empatia, rehellisyys sekä toisen kunnioittaminen ja huomioiminen vähentävät työntekijöiden kuormittumista ja edistävät työhyvinvointia.

Työyhteisössä vuorovaikutustaidot luovat arvostavaa ja avointa ilmapiiriä, mikä osaltaan vähentää haitallista kuormitusta. Toisen kuunteleminen ja havainnointi, dialogi ja ilmaisun selkeys, vastavuoroisuus, luottamus ja luotettavuus, kyky asettua toisen asemaan ja positiivinen asennoituminen muihin ihmisiin sekä halu ja kyky tehdä kompromisseja ovat hyvän ja toimivan vuorovaikutuksen edellytyksiä. Sanallinen ilmaisu sekä eleet, ilmeet ja äänenpainot tuovat merkityksensä vuorovaikutustilanteisiin. Vuorovaikutustaitoja voi oppia ja niiden käyttöä harjoitella.

Työn ja työtapojen kehittäminen on yksi tärkeistä käytettävissä olevista kuormituksen hallintakeinoista. Määrätyillä työtavoilla pyritään saavuttamaan määrättyjä tavoitteita. Työnantajalla on työnjohto-oikeutensa nojalla päätösvalta, miten ja millä välineillä töitä tehdään. Työpaikalla on lisäksi hyvä arvioida työtapoja yhdessä, jotta löydetään parhaita tapoja tehdä työtä tuloksellisesti ja turvallisesti.

Kokemus tuo varmuutta. Parhaimmillaan kokemus rikastaa elämää tai työelämää. Toisaalta uusi työntekijä tuo mukanaan uusia näkemyksiä ja tuoretta kokemusta, jotka auttavat kokeneempia työkavereita uudistumaan ja uudistamaan työtään. Opitun osaamisen käyttö ja toisten kokemusten hyödyntäminen helpottavat työntekoa ja työyhteisön toimintaa.

Onnistunut työn, perheen ja muun vapaa-ajan yhteensovittaminen parantaa työhyvinvointia ja työhön sitoutumista. Työaikaan ja työhön liittyvät järjestelyt ovat parhaita keinoja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Ennakkoon sovitut toimintatavat varmistavat tasapuolisuuden, vaikka ratkaisut ovatkin yksilöllisiä ja kunkin työntekijän tilanteeseen sopivia.

Stressiä voi hallita ja sen hallintaa oppia. Sopiva määrä stressiä auttaa meitä toimimaan tehokkaasti. Haitallinen, liika tai jatkuva stressi – kuten jatkuva kiire, liian suuret vaatimukset, ongelmat työyhteisössä – kuormittaa ja aiheuttaa muun muassa työpahoinvointia, työuupumusta ja sairauspoissaoloja. Siksi haitalliseen stressiin pitää puuttua ja sitä pitää poistaa kaikin mahdollisin keinoin.

Tehokkaan työnteon edellytyksenä on, että työstä palautuu, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kuormittumisen näkökulmasta työn rasituksista pitäisi palautua työpäivän aikana, mutta myös lepo, vapaa-aika ja terveelliset elintavat ovat olennaisia palautumisen kannalta.

Haitallisen kuormituksen aiheuttamilta seurauksilta voi suojautua noudattamalla terveellisiä elintapoja, pitämällä huolta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta sekä sosiaalisesta elämästään. Terveyttä edistävä työpaikka kannustaa henkilöstöään ja tarjoaa osaltaan mahdollisuuksia liikuntaan, kulttuuriin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Riittävä ja laadukas uni vaikuttaa positiivisesti virkeyteen, tarkkaavaisuuteen, muistiin, oppimiseen ja luovuuteen. Levännyt ihminen kokee vähemmän haitallista stressiä ja riittämättömyyden tunnetta, mikä ehkäisee haitallista kuormittumista. Sopiva unen määrä vähentää tutkitusti sairauspoissaoloja.

Työnteko tulisi järjestää mahdollisimman sujuvaksi. Toistuvat keskeytykset ja tehtävästä toiseen harppominen kuormittavat. Kun tunnistetaan ne tilanteet, joissa työ ei etene suunnitellusti vaan keskeytyy, pystytään organisoimaan työkokonaisuuksia ja kehittämään työn hallintaa. Erittäin tärkeää on ennakoida työn määrä ja huolehtia työntekijän työstä palautumisesta.

Hyvä työkäyttäytyminen on valinta joka edistää koko työyhteisön hyvinvointia ja työssä jaksamista. Käytöstavat työssä perustuvat normaaleihin hyviin käytöstapoihin, joissa tervehtimisellä, kiittämisellä ja tarvittaessa anteeksi pyytämisellä pääsee hyvään alkuun. Hyvä käyttäytyminen lisää työn mielekkyyttä ja parantaa työyhteisön toimivuutta ja työpaikan ilmapiiriä. Hyvään työkäyttäytymiseen kuuluvat mm. reiluus, huomaavaisuus, luotettavuus, hyvä ja avoin sekä rehellinen vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen.

Työpaikan avoin ja läpinäkyvä toiminta edistää turvallisuuden tunnetta ja kuormittumisen hallintaa. Tavoitteet on hyvä tehdä yhteisiksi, jolloin tieto on kaikkien saatavilla. Työpaikalla tulee olla turvallista keskustella avoimesti. Johtaminen koetaan oikeudenmukaiseksi kun sekä vastuuta että valtuuksia jaetaan.

Sosiaalisen tuen merkitys korostuu muutoksissa. Sosiaalinen tuki vastaa ihmisen perimmäisiin tarpeisiin liittyä ryhmään. Sosiaalista tukea saadaan työkavereilta, esihenkilöiltä ja verkostoista. Se on voimavara, joka on tarpeen työn vaatimuksista selviytymiseksi. Sosiaalinen tuki ja työn hallinta suojaavat työntekijöitä työhön liittyviltä vaatimuksilta ja paineilta.

Johtamisella ja esihenkilötyöllä on suuri merkitys sille, miten organisaatio onnistuu motivoimaan henkilöstönsä ponnistelemaan yhteisten tavoitteiden ja tulosten saavuttamiseksi. Esihenkilöllä on tärkeä rooli työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämisessä. Ristiriitatilanteissa esihenkilön tärkeimpänä tehtävänä on rohkeasti puuttua havaittuihin ongelmiin.

Työntekijä on perehdytettävä huolellisesti tehtäväänsä. Hyvä perehdytys edistää työhyvinvointia. Erityisen tärkeää on perehdyttää työntekijä turvallisiin työmenetelmiin sekä muihin työturvallisuuteen ja terveyteen vaikuttaviin seikkoihin. Työnantaja vastaa organisaation perehdyttämiskäytäntöjen laadinnasta ja huolehtii työturvallisuuteen perehdyttämisestä. Perehdyttämiskäytännöt laaditaan yhteistoiminnallisesti eli yhteistyössä työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken.

Osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen tukee työhyvinvointia koko työuran ajan. Osaamisen kehittäminen on osa organisaation strategista toiminnan suunnittelua, ja kehittämisen suunta sekä tavoitteet lähtevät organisaation strategisista tavoitteista. Esihenkilöllä on tärkeä rooli olemassa olevan osaamisen kartoittamisessa, osaamistarpeiden tunnistamisessa, kehitystavoitteiden viitoittamisessa sekä kehitysmahdollisuuksien tarjoajana ja kehityksen mahdollistajana.

Varhaisen tuen ajatuksena on, että työkykyisyyttä uhkaaviin tekijöihin puututaan hyvissä ajoin ja estetään ongelman syntyminen. Puheeksi ottaminen on osa varhaisen tuen toimintatapaa. Puheeksi ottaminen tarkoittaa myös yleistä välittämisen ilmapiiriä. Työntekijän tulee huolehtia omasta jaksamisestaan ja pyytää apua tarvittaessa. Työnantajan tarjoamilla tukitoimilla pyritään aidosti edistämään työntekijän hyvinvointia ja työhön paluuta. Työyhteisön tulee toimia siten, että yksilön työhyvinvointia tuetaan. Työkyvyn tuen toimintamalleihin eli aktiiviseen tukeen kuuluvat varhainen tuki, tehostettu tuki ja paluun tuki. Työterveysyhteistyö on olennaista aktiivisen tuen toteutumisessa.

Isot työtä tai organisaatiota koskevat muutokset ovat kuormittavia. Muutosaikana työhyvinvoinnin johtamiseen on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisiä muutosajan toimenpiteitä voivat olla riittävästä viestinnästä huolehtiminen, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen, työnohjaus, osaamisen kehittäminen ja keskustelukäytännöt.

Työntekijän vaikutusmahdollisuus omaan työhön on yksi tärkeimpiä työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Vaikutusmahdollisuudet ovat keskiössä toimivaa ja työuupumusta ehkäisevää työyhteisöä kehittäessä. Työpaikalla tapahtuva vuorovaikutus on ensiarvoisen tärkeää. Työntekijällä on oltava tunne, että häntä kuunnellaan. Työpaikan pelisääntöjen on oltava kaikille samat hyvän työilmapiirin edistämiseksi. Kun työntekijä ymmärtää, mihin päätökset perustuvat ja kokee, että häntä kuunnellaan, tämä luo kokemuksen oikeudenmukaisuudesta. Työntekijä on usein paras asiantuntija omassa työssään.

Koulutus on yksi osaamisen kehittämisen tapa joka myös tukee työhyvinvointia. Työnantaja tarjoaa tehtävien hoidon kannalta oleellista koulutusta ja voi tukea muuta hyödyllistä koulutusta. Työnantaja voi tukea myös henkilön omaehtoista kouluttautumista organisaation osaamistarpeiden ja resurssien puitteissa.

Työnantajalla on lakiin perustuva huolehtimisvelvoite liittyen työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttaviin seikkoihin. Työnantajan on huolehdittava, että työskentely tapahtuu turvallisesti, työolot ovat terveelliset ja käytettävät työvälineet ovat asianmukaisia ja kunnossa. Työntekijä on velvollinen noudattamaan työnantajan ohjeistusta ja toimimaan huolellisesti sekä pitämään yllä tarvittavaa siisteyttä ja järjestystä. Työntekijä vastaa omalta osaltaan omasta ja muiden turvallisuudesta ja terveydestä. Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle, jos hän havaitsee työolosuhteissa puutteita.

Työantajalla on lakiin perustuva velvoite selvittää ja arvioida työn, työympäristön ja työolosuhteiden vaaraa ja haitallista kuormittumista aiheuttavat tekijät. Mikäli vaaroja ja haittoja ei voida kokonaan poistaa, arvioidaan niiden merkitys työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle ja toteutetaan toimenpiteet, joilla riski poistetaan tai pienennetään hallittavalle tasolle. Kattavan, järjestelmällisen riskienarvioinnin ohella työtä, työympäristöä, työoloja ja työyhteisön tilaa tulee myös tarkkailla jatkuvasti haitallisen kuormituksen tunnistamiseksi.

Työn­an­ta­ja ja työn­te­ki­jät toi­mi­vat kes­ke­nään yh­teis­työs­sä. Työn­an­ta­jan edun mu­kais­ta on ot­taa huo­mi­oon työn­te­ki­jöi­den oman työn­sä tun­te­mus sekä työn tur­val­li­suu­den ja ter­veel­li­syy­den pa­ran­ta­mis­ta kos­ke­vat eh­do­tuk­set. Työn­te­ki­jöi­den ak­tii­vi­sel­la osal­lis­tu­mi­sel­la on kes­kei­nen mer­ki­tys työn­te­ki­jöi­den tur­val­li­suu­den, ter­vey­den ja työ­hy­vin­voin­nin kan­nal­ta.

Työturvallisuuslaki edel­lyt­tää, että työn­an­ta­ja ja työn­te­ki­jät yllä­pi­tä­vät ja pa­ran­ta­vat työ­pai­kan tur­val­li­suut­ta ja ter­veel­li­syyt­tä yhteistyössä. Työ­suo­je­lun yh­teis­toi­min­nas­sa kä­si­tel­lään työntekijöiden turvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat seikkoja ja toimenpiteitä sekä niiden to­teu­tu­mi­sen ja vai­ku­tus­ten seu­ran­ta.

Selkeät tehtävänkuvat vähentävät työn aiheuttamaa haitallista kuormitusta. Työn tarkoitus ja tavoitteet on hyvä pitää mahdollisimman selkeinä ja huolehtia siitä, että ne ovat kaikkien tiedossa niin yksittäisillä työntekijöillä, työyksiköillä kuin organisaatiotasollakin. Työtehtävien selkeään määrittelyyn on syytä kiinnittää huomiota varsinkin uuden työntekijän aloittaessa ja pitkän poissaolon jälkeen töihin palaavan työntekijän perehdytyksessä. Apuna voi käyttää erilaisia työnopastuksen tarkistuslistoja tai kehityskeskustelun tueksi tarkoitettuja työkaluja.

Työsopimuslain mukaan työnantaja johtaa työtä ja antaa siihen liittyviä ohjeita ja määräyksiä. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja huolehtii työntekijöiden turvallisuudesta ja työterveydestä. Työhön liittyvien haitallisten kuormitustekijöiden tunnistaminen, poistaminen tai vähentäminen on ensisijaisesti työnantajan vastuulla. Työntekijän tulee puolestaan suorittaa työnsä huolellisesti noudattaen työnantajan määräyksiä ja ohjeita. Hän on myös vastuussa oman työkykynsä ylläpidosta omilla valinnoillaan.

Hyvä työilmapiiri perustuu luottamukseen. Luottamus syntyy puolestaan arvostuksesta, avoimuudesta ja sopimusten noudattamisesta. Jokainen työyhteisön jäsen on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja jokaisen asiana on myös edistää hyvää työpaikkakulttuuria. Työpaikalla on hyvä pitää esillä asiallisen kohtelun pelisäännöt ja keskustella niistä. Työnantajan velvollisuutena on puuttua epäasialliseen kohteluun heti saatuaan siitä tiedon. Työntekijän on puolestaan pidättäydyttävä toisten epäasiallisesta kohtelusta. Hyvään työkäyttäytymiseen kuuluvat lisäksi reiluus, huomaavaisuus, hyvä, avoin ja rehellinen vuorovaikutus, uskallus ottaa hankalat asiat esille avoimesti ja rohkeasti sekä erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen. Koko työyhteisö on vastuussa hyvän työilmapiirin ylläpitämisestä.

Työntekijöiden mahdollisuudet kehittää omaa työtään edistää hyvinvointia, työn mielekkyyttä ja arvostusta työpaikalla. Kehittämisen kohteena voi olla esimerkiksi työympäristö, turvallisuus, tuote- tai palveluprosessit, osaaminen, esihenkilötyö, ikä- ja työkykyjohtaminen tai vuorovaikutus työyhteisössä. Kehittämisessä kannattaa suunnata huomio ongelmien lisäksi työn voimavaroihin.

Sopiva kiire voi edistää työnteon tehokkuutta ja tilapäinen kiire kuuluu työhön ja muuhun elämään. Jatkuva kiire ja aikapaine sen sijaan aiheuttavat haitallista psyykkistä kuormitusta ja lisäävät virheiden sekä tapaturmien vaaraa. Jatkuvaan kiireeseen tulee puuttua. Työtehtävien määrittelyssä ja työn suunnittelussa on otettava huomioon myös työn määrä ja mitoitus sekä ajankäyttö. Tarvittaessa työnkuvaa ja -suunnitelmaa on muutettava, jotta kiire ei kuormita kohtuuttomasti. Muita keinoja kiireen vähentämiseksi ovat muun muassa työtehtävien priorisointi, delegointi tai ulkoistaminen.

Priorisointi on tehtävien asettamista tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen työn tavoitteiden perusteella. Siihen kuuluu myös pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteiden ja tehtävien yhteensovittaminen sekä niiden kriittinen arviointi niin yksilö- kuin organisaatiotasolla.

Priorisoidessa ei tehdä pelkästään päätöksiä siitä, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä tai tehdään myöhemmin, vaan siinä arvioidaan myös työn laadullisia tavoitteita. Näin ollen priorisointi on myös keskeneräisyyden sietämistä. Priorisoidessa työtehtäviä voidaan niitä myös delegoida, ulkoistaa tai eliminoida.

Työn määrä kuormittaa, jos töitä on liikaa tai siihen liittyy jatkuvaa aikapainetta ja kiirettä. Myös liian vähäinen työmäärä kuormittaa. Työn määrän aiheuttama kuormitus voidaan ennaltaehkäistä ennakoinnilla ja suunnitelmallisella toiminnalla. Työnantajan ja esihenkilön vastuulla on huolehtia riittävistä resursseista ja mitoituksesta sekä suunnittelusta, organisoinnista ja työmenetelmien kehittämisestä yhteistyössä työntekijöiden kanssa.

Työkykyarvioinnissa arvioidaan työntekijän toiminta- ja työkyvyn kehitystä ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä. Ennen työkyvyn arviointia varmistetaan esim. työterveysneuvottelussa, että kysymyksessä on työntekijän terveydentilaan eikä työpaikkaan liittyvä ongelma.

Työpaikalla toteutettavalla työkyvyn hallinnalla, seurannalla ja varhaisella tuella tarkoitetaan työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhdessä kirjallisesti sopimia työpaikan tarpeisiin perustuvia käytäntöjä, joiden avulla huolehditaan työntekijöiden työkyvyn edistämisestä ja työkyvyttömyyden ehkäisemisestä läpi työuran.

Työterveysneuvottelun tavoitteena on huolehtia työntekijän terveydentilasta ja työkyvystä ja auttaa työntekijää jatkamaan työssä. Neuvottelussa keskitytään siihen, millaisin käytännön toimin voidaan tukea työntekijän työkykyä. Työterveysneuvotteluun osallistuvat työntekijä, esihenkilö ja työterveyshuollon edustajat. On tärkeää, että neuvottelun tarkoitus on osallistujilla tiedossa. Työntekijällä on oikeus ottaa neuvotteluun mukaan valitsemansa tukihenkilö.

Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollon on annettava neuvontaa, ohjausta ja palautetta terveellisistä ja turvallisista työoloista ja työtavoista sekä työkyvyn edistämisestä työnantajalle ja työntekijöille. Työterveyshuollon tulee osallistua työhön perehdyttämiseen ja opastamiseen liittyvään työturvallisuus- ja työterveysneuvontaan. Työnantajalla, työsuojelutoimikunnalla ja työsuojeluvaltuutetulle on oikeus saada työterveyshuollolta tietoja, joilla on merkitystä työntekijöiden ja työpaikan olosuhteiden terveellisyyden kannalta. Työterveyshuolto arvioi ohjauksen ja neuvonnan tarvetta työpaikkaselvitysten, terveystarkastusten ja sairauskäyntien perusteella. Ohjausta ja neuvontaa voidaan toteuttaa omana suunnitelmallisena toimintana joko yksilöille tai ryhmille.

Työterveyshuoltolaki ohjaa hyvää työterveysyhteistyötä. Sillä tarkoitetaan työnantajan, työntekijöiden tai heidän edustajiensa ja työterveyshuollon suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä. Työterveysyhteistyön tarkoitus on, että työterveyshuollolla, työnantajalla, henkilöstöhallinnolla ja työsuojelulla on yhteinen käsitys työpaikan turvallisuudesta ja henkilöstön tilanteesta sekä terveyteen ja työkykyyn liittyvistä tekijöistä. Tämä toteutuu parhaiten, kun osapuolet käsittelevät työterveyshuollon sisältöön kuuluvien asioita säännöllisesti yhteisissä tapaamissa.

Työpaikkaselvitys on osa lakisääteistä työterveyshuoltoa. Selvityksen avulla arvioidaan työstä, työyhteisöstä ja työympäristöstä aiheutuvien terveysvaarojen ja haittojen sekä kuormitustekijöiden ja voimavaratekijöiden terveydellistä merkitystä ja niiden vaikutuksia työkykyyn. Työterveyshuollon sisältö ja toiminnan suunnittelu perustuvat työpaikkaselvitykseen, mikä on edellytys Kelan maksamalle työterveyskulujen korvaamiselle.

Työpaikkaselvitys tehdään aina työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Työpaikkaselvitys tehdään aina toimintaa aloitettaessa ja päivitetään säännöllisesti esim. työolosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin. Työpaikalta osallistujina voivat olla työsuojelupäällikkö ja -valtuutetut sekä työpaikkakäyntien yhteydessä esihenkilöt ja työntekijät.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Määritelmä on myöhemmin kehittynyt realistisemmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi, tavoitteena riittävän hyvä elämä, tasapaino ja toimintakyky. Terveydentila on jatkuvasti muuttuva, yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö sekä ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa.

Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää. Tähän liittyy myös kyky sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja olosuhteisiin.

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työjärjestelyjen, työympäristön, työtehtävien ja työyhteisön tilaa haitallisen kuormittumisen ehkäisemiseksi. Työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat muun muassa työasennot, työliikkeet, liikkuminen ja fyysisen voiman käyttö. Liiallinen fyysinen kuormitus on yhteydessä tuki- ja liikuntaelinoireisiin. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan organisaation, työn johtamisen ja suunnittelun, työjärjestelyjen ja työympäristön, työtehtävän, työyhteisön ja vuorovaikutuksen ominaisuuksia tai piirteitä, jotka vaikuttavat ihmiseen. Työn tulisi olla sopivasti kuormittavaa henkilön terveys ja toimintakyky huomioon ottaen.

Riskien arviointi antaa kokonaiskuvan työn kuormittavuudesta ja kehittämistarpeista. Työntekijän kannalta sopiva työkuormitus edistää terveyttä ja työkykyä. Pitkäaikainen tai liian voimakas kuormitus sen sijaan altistaa sairastumiselle. Haitalliseksi kuormitus muuttuu silloin, kun se aiheuttaa työntekijälle ylikuormittumista ja väsymistä ja hidastaa elimistön palautumista kuormitustilanteen jälkeen.

Fyysistä kuormitusta tarkastellessa arvioidaan muun muassa työympäristöä, työasentoja ja työliikkeitä sekä niiden vaikutukset kehoon. Psykososiaalista kuormitusta tarkastellessa arvioidaan muun muassa organisaatiossa tapahtuvat muutokset ja niiden hallinta, työskentelyn tavoitteet, työmäärä, työtahti ja työajat, mahdollisuudet kehittyä ja oppia, keskeytykset ja esteet, vastuu suhteessa keinoihin, työyhteisön hyvinvointi, sosiaalisten suhteiden toimivuus, yksintyöskentely, tiedonkulku, tasavertaisuus, työkäyttäytyminen ja hyvä kohtelu sekä esihenkilötyö.

Työprosessien ja -tilojen hyvällä suunnittelulla sekä asianmukaisilla työvälineillä voidaan vähentää työn fyysistä kuormittavuutta. Perehdyttämisessä ja työhön opastuksessa on syytä kiinnittää huomiota myös oikeisiin työasentoihin ja -liikkeisiin.

Työn voimavarojen tunnistaminen vähentää haitallisten kuormitustekijöiden vaikutuksia. Organisaation tasolla on erilaisia keinoja tukea työhyvinvointia, edistää työkykyä ja samalla hallita haitallisten kuormituksen vaikutuksia. Lisäksi hyvä esihenkilötyö vähentää haitallista työkuormitusta.