Siirry sisältöön
Etusivu
Verkkokauppa Ota meihin yhteyttä
Haku Haku
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Materiaalia maatalouden työturvallisuudesta

Sivun sisällysluettelo

Työvoiman hankkiminen ja työehdot

Maatilojen koon kasvaessa ja osittain myös kausityön luonteesta johtuen maatiloilla tarvitaan enenevässä määrin ulkopuolista työvoimaa. Kun teetät työtä joko omalla palkatulla työntekijällä, hankit vuokratyöntekijöitä, ostat palvelua ulkopuoliselta yritykseltä tai jopa teetät töitä talkoo- tai vapaaehtoistyönä – ota aina selvää mitkä ovat vastuusi ja miten hoidat asiat kuntoon siten, ettei tilallasi kukaan sairastu tai loukkaannu.

Turvallinen ja terveellinen maatila kaikille – mistä aloitan?

Työnantajalla on  laaja huolehtimisvelvollisuus työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä

Tämä työturvallisuuslaissa esitetty vaatimus koskee myös satunnaisesti teetettäviä ja lyhytkestoisia töitä sekä tilanteita, joissa työntekijä palkataan tilapäiseen työsuhteeseen avustamaan maatilan töissä.

’NN oli kokenut rakennusmies. Hän oli työskennellyt maatilojen palveluksessa tehden rakennustöiden ohella myös maatilan muita töitä.

Hän suoritti töitä maatilan isännän ohjeiden mukaisesti ja hänen valvonnassa, mutta käytännössä kuitenkin hyvin itsenäisesti.

Työntekijä putosi suojaamattomasta aukosta betonilattialle. Putoamiskorkeus oli n. 2,3 metriä. Työntekijä kuoli tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin.

Työpaikalla ei ollut järjestelmällisesti arvioitu työkohteeseen liittyviä vaaroja ennen töiden aloittamista. Isäntä kertoi kehottaneensa NN:ää noudattamaan varovaisuutta töissään, sillä mikään kiire työn valmistumisella ei ollut. Mitään konkreettisia työturvallisuutta edistäviä toimenpiteitä ei kuitenkaan tehty.

Työnantajan on aina arvioitava työhön liittyvät vaarat ja niistä työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat riskit sekä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vaarojen poistamiseksi.

Maatilan omistajasta (maatalousyrittäjästä) tulee siis työnantaja palkatessaan työntekijän maatilan töihin. Tällöin hänen on myös huolehdittava työnantajalle kuuluvista velvoitteista. TOT-raportti 10/07.

Työntekijöille on ohjeistettava turvalliset työmenetelmät ja valvottava niiden noudattamista, mutta pelkästään töiden ohjeistaminen ei riitä, vaan työnantajan on myös valvottava, että ohjeita myös käytännössä noudatetaan.

Havaittuihin epäkohtiin pitää puuttua välittömästi.TOT 10/07.

Maatilat ovat yleensä yhteisiä työpaikkoja eli tiloilla työskentelee tilan omien työntekijöiden lisäksi ulkopuolisen työnantajan työntekijöitä kuten lomittajia, sähkömiehiä, huoltomiehiä, maitoauton kuljettajia, eläinlääkäreitä, seminologeja, opiskelijoita, vuokratyöntekijöitä, rakennusmiehiä jne.

Maatilan omistajan/haltijan tulee asettaa ja opastaa yhteiset pelisäännöt, joita noudattamalla kaikki voivat tehdä työnsä turvallisesti.  Jokaisen tulee tietää, mille vaaroille työpaikalla voi altistua ja miten riskeiltä vältytään – olivat ne sitten tilan omia vaaroja tai ulkopuolisten töistä aiheutuvia vaaroja.

Ylintä päätäntävaltaa käyttävä työnantaja, eli maatilan ylintä johtoa kutsutaan pääasiallista määräysvaltaa käyttäväksi työnantajaksi.

Hänen tehtävänään on siis olla tietoinen ja tiedottaa kaikista niistä vaaroista, joita ulkopuolisten työt voivat aiheuttaa muille tilalla työskenteleville – ja päinvastoin. Hän koordinoi, sovittaa työt yhteen, huolehtii viestinnästä sekä yleisistä pelisäännöistä ja valvoo ylimpänä, että kaikki myös toimivat yhteisten pelisääntöjen mukaan.

Työnantajan on suunniteltava työt siten, ettei niiden suorittamisesta aiheudu vaaraa työntekijöille eikä ulkopuolisille.

Riskien arvioinnissa on aina otettava huomioon myös työntekijän kyvyt, osaaminen ja asenne – jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta, motivointia ja valvontaa kuin toiset.

  • Käytännössä työnantajan tulee selvittää millaisia tapaturmavaaroja, terveyttä vaarantavia altisteita tai kuormitustekijöitä tilalla on ja pyrkiä ensisijaisesti poistamaan ne.
  • Työturvallisuuden arvioinnin on oltava osa töiden suunnittelua ja johtamista.
  • Ellei maatilayrittäjällä ole riittävästi asiantuntemusta tunnistaakseen ja hallitakseen vaaroja, tulee asiantuntemusta hankkia muualta. Työterveyshuolto, oma vakuutusyhtiö, ammattiliitto, maatalouden neuvontapalvelut ja muut työsuojelun asiantuntijatahot auttavat kyllä.
  • Työnantaja huolehtii, että työntekijöillä on riittävästi osaamista ja tosiasialliset edellytykset turvalliseen työn tekemiseen
  • Työolosuhteita ja työn turvallisuutta tulee jatkuvasti havainnoida ja kehittää yhdessä työntekijöiden kanssa.
  • Myös työntekijöiden työkykyä ja työyhteisön toimivuutta tulee seurata ja puuttua välittömästi, jos huolta ilmenee.

    • Oheisessa videossa on tärkeitä keskeisiä asioita huomioitavaksi niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Tekstitys eri kielillä – myös suomeksi.

    Turvallisen työskentelyn periaatteita

    Työsuojelutoiminnan käynnistämisen ja seurannan helpottamiseksi Työturvallisuuskeskus on laatinut mallipohjan, jonka avulla voi suunnitella ja rakentaa työsuojelutyön perusteet kuntoon. Tämän täyttämiseen voi pyytää myös maksutonta puhelinneuvontaa joko maatalouden vastuuasiantuntijalta tai varaamalla ajan digituestamme.

    Työsuojeluviranomainen valvoo lainsäädännön noudattamista käytännössä työsuojelutarkastuksin.

    Halmeri-lomake on työsuojeluviranoimaisen käyttämä kysely, jolla selvitetään työturvallisuuden johtamisen tilaa ennen käyntiä. Kokeile miten vastaisit ja löydä kehittämiskohteita!

    Työsuojeluviranomaisen tekemistä valvontakäynneistä on koottu tilastoja Työelämätieto-palveluun. Voit käydä katsomassa millaisia asioita on tarkastettu mm. maatalouden toimialalla. Miltä asiat näyttävät omalla tilallasi?

    Työterveyshuollon järjestämisvelvoite

    Työterveyshuollon ennaltaehkäisevät toimet työssä ja työolosuhteissa parhaimmillaan mahdollistavat työvoiman säilymisen terveenä ja työkykyisenä läpi työuran.

    Työterveyshuolto toimii asiantuntijana työuran eri vaiheissa ja elämäntilanteissa, joissa voidaan tarvita työn muokkausta, toimintaohjeita ja neuvontaa joskus haasteellisiinkin yksilö – tai työyhteisöongelmiin.

    Lakisääteiseen työterveyshuoltoon kuuluu ne palvelut, joilla pyritään ennaltaehkäisemään työntekijän työperäinen sairastuminen, tapaturmat ja liikakuormitus (esim. melulle altistuvien kuulon seuranta määräaikaistarkastuksin tai ohjaus ja neuvonta ergonomisiin työtapoihin). Lisäpalveluna voi toki hankkia yleislääkäritasoisen sairaanhoidonkin.

  • Järjestä työterveyshuolto, kun palkkaat yhdenkin työntekijän
  • Työntekijän, joka työskentelee erityisen sairastumisen vaaran työssä (maataloudessa aina) on käytävä työhöntulotarkastuksessa ennen työsuhteen alkua tai viimeistään kuukauden kuluttua työn aloittamisesta.
  • Työterveyshuolto tekee työpaikkaselvityksen kartoittaakseen maatilasi terveys- ja turvallisuusriskejä. Ei korvaa työpaikan riskiarviointia, mutta ne on hyvä tehdä toinen toistaan tukien ja täydentäen.
  • Pidä työpaikkaselvitys työntekijöiden nähtävillä ja käy vaikka perehdytyksessä läpi. Jokaisella on oikeus tietää millaisia terveysriskejä työympäristö ja tekemänsä työ sisältää sekä miten niiltä suojaudutaan.
  • Työpaikkaselvityksen pohjalta työterveyshuolto laatii toimintasuunnitelman
  • Terveystarkastuksessa selvitetään, onko työntekijä em. työhön soveltuva ja miten terveyttä seurataan eri altisteiden ja kuormitustekijöiden osalta.
  • Työterveyshuolto antaa työnantajalle lausunnon yksittäisen työntekijän soveltuvuudesta ja mahdollisista rajoituksista työtehtävään
  • Mahdollisiin muutoksiin työkyvyssä on työnantajan puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pyydä työterveyshuollosta apua käytännön toimintamalleihin (kiusaaminen ja häirintä, työkyvyn muutos, päihde-epäilyt) ja puheeksiottoon.
  • Työperäistä sairautta tai työperäisiä oireita epäiltäessä työntekijä tulee aina ohjata omalle työterveyslääkärille.
  • Laita näkyville työterveyshuoltosopimus yhteystietoineen sekä toimintaohjeet miten ja milloin työterveyteen otetaan yhteyttä. Sisällytä perehdytykseen.

    • Ensin tunnistetaan ja selvitetään vaarat, sitten arvioidaan riskit

    Riskien arvioinnin tavoitteena on kartoittaa järjestelmällisesti työpaikan työterveys- ja työturvallisuusvaarat.

    Maatiloilla tyypillisiä vaaroja on mm. liukastumiset ja kompastumiset, raskas fyysinen työ, hankalat ja toistuvat työasennot, koneiden häiriö-ja huoltotilanteet, eläinten käsittely, korkealla tehtävät työt, erilaiset kaasut, pölyt ja kemikaalit.

    Riskiarvioinnin perusteella laaditaan tarkempi suunnitelma mitä tulee tehdä, kuka tekee ja millä aikatululla, että tilalla työskentely olisi kaikille turvallista. Siksi se on yksi tärkeimpiä työnantajan lakisääteisiä tehtäviä.

  • Selvitä työpaikan vaarat järjestelmällisesti ja kattavasti.
  • Poista ja vähennä vaaroja mahdollisuuksien mukaan (turvalliset kulkuväylät ja oikeat jalkinevalinnat, ergonomiset ja kunnossa olevat työvälineet, apuvälineet nostoihin ja siirtoihin, työn tauotus ja työnkierto jne.).
  • Arvioi jäljelle jääneiden vaarojen riskit eli miten suuri vaara on ja mikä todennäköisyys työntekijälle on altistua ko. vaaralle.
  • Arviointi on pidettävä ajan tasalla (tulee uusia koneita ja laitteita, kemikaaleja, muokataan tiloja ja työtapoja jne.), joten luo heti käytäntö miten sen teet.
  • Usein tarvitaan ulkopuolista asiantuntijaa, kuten työterveyshuoltoa tunnistamaan, mittaamaan ja arvioimaan mm. melua, tärinää, hitsaushuuruja, dieselpakokaasuja, lietekaasuja ja erilaisia pölyjä sekä tartuntavaaraa.

    • Riskiarviointia käytetään siis työpaikan turvallisuuden yhtenä kehittämistyökaluna, jonka avulla prioirisoidaan resurssit.

    Tapaturmien taustalla on yleensä puutteet perehdytyksessä – perehdytyksen puutteet johtuvat usein puutteellisesta vaarojen tunnistamisesta

    Säännöllisen ja systemaattisen riskiarvioinnin lisäksi riskit tulee arvioida aina työn vaaroista riippuen aina ennen ohjeistamattomaan työhön ryhtymistä.

    Minimissään pysähdytään miettimään hetkeksi mitä vaaraa työstä voi olla ja miten mahdolliset riskit hallitaan. Jos työ voidaan todeta turvalliseksi, työ voi jatkua. Jos tarvitaan tarkempaa selvitystä, työtä ei jatketa ennen kuin riskit hallitaan hyväksyttävällä tavalla.

    Mm. Rakennusaloilla käytössä oleva työn turvallisuussuunnitelma (TTS) on hyvä apuväline myös maatalousaloilla esim. ohjeistamattomaan työhön. Listaa tehtävät vaiheittain ja arvioi riskit yhdessä työntekijöiden kanssa. Lomakkeen löydät täältä:

    Osaava henkilöstö osaa toimia turvallisesti – perehdytä ja varmista jatkuva oppiminen

    Pe­reh­dyt­tä­mi­sel­lä tar­koi­te­taan kaik­kia nii­tä toi­men­pi­tei­tä, joi­den avul­la uusi työn­te­ki­jä op­pii tuntemaan työpaikkansa, sen ta­vat, ih­mi­set ja työ­hön­sä liit­ty­vät odo­tuk­set.

    Työn­o­pas­tuk­seen kuu­lu­vat kaik­ki ne asi­at, jot­ka liit­ty­vät itse työn te­ke­mi­seen. Näi­tä ovat esimer­kik­si työ­ko­ko­nai­suus sekä se, mis­tä osis­ta ja vai­heis­ta työ koos­tuu sekä mitä tie­toa ja osaa­mis­ta työ edel­lyt­tää. Järjestelmällisen perehdyttämisen ja työnopastuksen piiriin kuuluvat kaikki henkilöstöryhmät ja myös vuokratyöntekijät, kesätyöntekijät sekä muut kausityöntekijät.

    Katso video – miten teillä perehdytys ja työnopastus on hoidettu?
  • Suunnittele perehdytys huolella, käytä apuna tarkistuslistoja
  • Perehdytyksen laajuus ja toteutustapa riippuu aina myös perehdytettävästä. Kaikki eivät opi samalla tavalla ja yhtä nopeasti.
  • Jaa asiat tärkeysjärjestykseen: Kiireelliset ja tärkeät asiat heti, oleelliset asiat mahdollisimman pian ja yksityiskohdat sitten, kun tärkeimmät asiat on sisäistetty. 
  • Käytä kuvia, videoita, selkeitä tekstejä. Varaa ja anna aikaa.
  • Selvennä mitä kenenkin toimenkuvaan kuuluu, mitä asioita työntekijä saa päättää itsenäisesti ja mitä asioita hän ei saa päättää itsenäisesti sekä kenen puoleen kääntyä missäkin tilanteessa
  • Huomioi, että itsestäänselvyydet eivät ehkä ole itsestäänselvyyksiä toisesta kulttuurista tulevalle ihmiselle (esim. hierarkiaan, hygieniaan ja aikakäsitykseen liittyvät asiat ja toimintatavat).
  • Varmista, että jokainen osaa toimia mahdollisessa onnettomuus- tai vaaratilanteessa. Laita ohjeistukset näkyville ja järjestä koulutusta/harjoituksia.

    • Työntekijöiden ja työnantajan on yhdessä kehitettävä työturvallisuutta

    Työsuojelua eli työpaikan kehittämistä tulee tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa. Yksittäistä työntekijää koskevat asiat on hoidettava ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän kesken.

    Työntekijöille tulee antaa mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa työpaikalla tehtäviin suunnitelmiin, muutoksiin, tarkastuksiin, mittauksiin ja selvityksiin, joilla on vaikutusta heidän työturvallisuuteensa.

    Osalistaminen hoituu työpaikan koosta riippuen joko heidän valitsemansa edustajan (työsuojeluasiamies tai -valtuutettu) kautta tai yhdessä kaikkien kanssa. Esimerkkejä tilanteista, joissa yhteistoimintaa tulisi tehdä:

  • Työnantajan tulee luoda yhteistoiminnan käytännöt ja tiedottaa työntekijöitä oikeudestaan valita edustajansa työsuojeluyhteistoimintaan.
  • Yhteistoiminnan voi järjestää monella tapaa. Yhteistoimintaa voi olla kaikki päivittäisistä keskusteluista ja turvallisuuskävelyistä muodollisiin kokouksiin. Joillain työpaikoilla esim. keskustellaan yhdessä viikottain säännöllisesti vaikka kahvikupposen äärellä ja tehdään konkreettisia työpaikkakierroksia kerran kuussa.
  • Muodollisempia kokouksia muistiinpanoineen olisi hyvä olla vähintään pari kertaa vuodessa, joissa mm. läpikäydään tarkemmin tapaturmavaaroja, altisteita ja työyhteisön hyvinvoinnin tilaa sekä laaditaan ja seurataan kehittämissuunnitelmia yhdessä.
  • Pienillä, alle 10 hlön työpaikoilla asioita voidaan käsitellä yhdessä koko henkilöstön kanssa tai valita henkilöstön edustajaksi työsuojeluasiamies (maatalouden TES suositus).
  • Yli 10 hlön työpaikoilla tulee työntekijöiden valita keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu+ kaksi varaa 4 v toimikaudeksi kerrallaan. Yli 20 hlön työpaikoilla tulee olla työsuojelutoimikunta.
  • Työnantaja toimii työsuojelupäällikkönä ellei nimeä ketään muuta tehtävään.
  • Työsuojelupäällikkö huolehtii työsuojelulainsäädännön seurannasta, työsuojelun yhteistoiminnan edistämisestä ja muista työsuojelupäällikölle kuuluvista tehtävistä. Työsuojelupäällikön tehtävän voi myös ostaa palveluna.
  • Työsuojelupäällikkö on rooli, joka ei tuo mukanaan juridista vastuuta. Vastuu työturvallisuudesta on työnantajalla ja esihenkilöillä.

    • Tapaturmat ja ammattitaudit – tiedosta riski ennakkoon, tutki ja korjaa jos sattuu kuitenkin

    Työpaikalla tulee olla selkeä käytäntö tapaturmien, työperäisten oireilujen ja vaaratilanteiden ilmoittamisesta sekä sattuneiden tapausten tutkinnasta.

    Uhrille on saatava nopeasti apua ja mahdolliset lisäonnettomuudet estettävä.

    Työtapaturman sattuessa on työnantajan tehtävä ilmoitus vakuutusyhtiöön, mikäli on odotettavissa, että vakuutusyhtiö joutuu suorittamaan korvauksia.

    Työnantajan on myös toimitettava vakuutustodistus tapaturman uhria hoitavaan laitokseen.

    Kuolemaan johtavissa tai vaikean vamman aiheuttavissa työtapaturmissa on työnantajan tehtävä ilmoitus työsuojeluviranomaisille, poliisille ja vakuutusyhtiölle.

    Työperäiset oireilut kannattaa heti ottaa puheeksi. Työntekijöitä tulee rohkaista ja myöskin osoittaa, että oireilut ja huolet otetaan vakavasti.

    Lue lisää maatilan työperäisistä sairauksista ja tapaturmavaaroista

    Ammattiastma ja -nuha

    Ammattiastma voi olla herkistymisen aiheuttama, jolloin syynä ovat usein kasvi- ja eläinperäiset allergeenit (kasvinosat, siitepölyt, vilja-ja jauhopölyt, varastopölypunkit, eläimen hilse ja eritteet, rehut, homeet, kuivikkeet, puupöly, biologiset torjunta-eliöt jne) tai tietyt kemikaalit. Herkistymisen aiheuttama astma voi kehittyä pienissäkin pitoisuuksissa.

    Ammattiastma voi myös olla ärsytyksen aiheuttama, jolloin on altistuttu joko kerta-altistuksena tai toistuvasti liian suurille pitoisuuksille happoja, emäksiä tai voimakkaasti hapettavia aineita. Ärsytysastman voi saada altistumalla lantakaasuille tai pesu-ja desinfiointiaineille esim. painepesurin käytön yhteydessä.

    Ammattiastmaa voi aiheuttaa myös kosteusvauriomikrobit.

    Astma aiheuttaa pysyviä vaikeita hengitystieoireita ja alentaa työkykyä. Sairauspoissaolot ja riski työkyvyttömyyseläköitymiselle kasvaa.

    Allerginen kosketusihottuma ja ärsytysihottuma

    Maa-ja puutarhatöissä käsien ja käsivarsien altistuminen toistuvalle likaantumiselle ja kastumiselle, erilaisille pesu- ja desinfiointiaineille, öljyille, liuottimille, kasvinsuojeluaineille ja muille kemikaaleille sekä suojakäsineiden materiaaleille (esim. luonnonkumi) voi aiheuttaa erilaisia pysyviä iho-ongelmia.

    Lisähaittaa aiheuttaa käsien -varsinkin likaisena ja valmiiksi ärtyneenä – ’hautominen’ suojakäsineissä sekä vääränlaiset käsinevalinnat.

    Allerginen alveoliitti (homepölykeuhko) ja ODTS (orgaanisten pölyjen aiheuttama toksinen oireyhtymä)

    Esim. homeisten heinien ja olkien pölyn hengittäminen voi aiheuttaa äkillistä kuumeilua ja hengenahdistusta n. 4-8 tuntia altistumisesta. Voi kehittyä myös vähitellen.

    Tyypilliset alat ja työpaikat, joissa allergiseen alveoliittiin voi sairastua ovat maatalous, lintujen kasvatus (erityisesti kalkkunatilat), kasvihuoneet ja sienikasvattamot.

    Muita altistavia työvaiheita/paikkoja ovat mm. hakkeiden käsittely, kosteusvauriorakennusten purkutyöt, metallintyöstö ja viljavarastot.

    Tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin kutsutaan zoonooseiksi. Zoonooseja on mm. lintuinfluenssa, myyräkuume, salmonella, jänisrutto, borrelioosi, puutiaisaivokuume, kampylobakteeri, kryptosporidioosi, MRSA. Suorassa kontaktissa tartunnan saa kosketuksessa eläimeen, sen ruhon osiin tai eritteisiin. Välillinen tartunta voi tapahtua esimerkiksi elintarvikkeiden, veden tai hyönteisten välityksellä.

    Lypsäjän kyhmyksi sanotaan ihovauriota, jonka saa naudan vetimissä olevasta ihotulehduksesta. Tauti voi tarttua ihmiseen, jos sairasta eläintä tutkitaan ilman suojakäsineitä.

    Kryptosporidioosi on ripulitauti, jota on löydetty mm. pikkuvasikoilta ja satunnaisesti karitsoilta.

    Jänisrutto voi tarttua mm. infektoituneita eläimiä käsiteltäessä, hyönteisenpiston tai kirppujen välityksellä sekä hengitysteiden kautta. Myyräkuume voi tarttua hengittäessä myyrän eritteiden saastuttamia pölyjä esim. siivotessa ulkovarastoja. Jos työntekijällä mahdollisuus altistua, tulee tarjota ja opastaa käyttämään FFP3-tasoista suodattavaa hengityssuojainta.

    Maa- ja puutarhataloudessa on paljon tuki-ja liikuntaelinsairauksille altistavia työasentoja ja kuormitusta lisääviä olosuhteita.

    Raskaat käsin tehtävät nostot ja siirrot, toistuvat työliikkeet, kumarat, kiertyneet ja toispuoleiset työasennot, työkoneista poistuminen ja kiipeäminen, polvillaan työskentely, painavien käsityökalujen kannattelu, toistuvat puristus- ja pinsettiotteet, liikkuminen vaihtelevassa maastossa ovat esimerkkejä tyypillisistä riskitekijöistä.

    Yleisimmät vaivat ovat selkäkivut, niska- ja hartiakivut, ylä- ja alaraajojen rasitusvammat sekä nivelrikko. Esimerkiksi raskaiden säkkien nostaminen voi aiheuttaa selkäkipuja ja alaselän vaivoja, kun taas toistuva kitkeminen ja poiminta voivat johtaa rannekanavaoireyhtymään ja polvikipuihin.

    Kylmyys, kosteus sekä tärisevien käsityökalujen ja työkoneiden käyttö lisäävät tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä.

    Maatiloilla tulee myös selvittää mahdolliset syöpää aiheuttavat ja/tai lisääntymisterveydelle vaaralliset aineet ja työmenetelmät. Erityisvaarassa ovat nuoret, raskaana olevat ja imettävät, joiden altistumista tulee erityisesti välttää.

    Erityisiä vaaroja ja toimenpiteitä riskin hallintaan

    Erityistä vaaraa aiheuttavia töitä on mm. tulityöt, henkilöiden ja taakkojen nostotyöt, korkealla tehtävät työt, säiliötyöt (suljetut tilat), kaivuutyöt ja kaivannot, työskentely jännitteisten osien läheisyydessä sekä koneliikenne. Tässä muutamia hyviä tietolähteitä.

  • Nojatikkailla työskentely on kiellettyä.
  • Vakailta ja n. metrin korkuisilta A-tikkailta voi tehdä kevyitä ja väliaikaisia töitä, mutta pidempiaikaisia ja jatkuvia työtehtäviä varten pitää rakentaa työtaso, teline tai käyttää henkilönostinta
  • A-tikkaissa pitää olla alatukipalkit, jos joutuu seistä yli 1 m korkeudessa.
  • A-tikkailla ei saa tehdä voimaa vaativia töitä (kolme raajaa kiinni tikkaissa), ei kurottelua
  • Varmista, että työpaikalla on asianmukaisia välineitä korkealla työskentelyyn. Esimerkiksi työkoneiden kauhat eivät ole sellaisia!

    • Maatiloilla siirrellään runsaasti erilaisia taakkoja, suursäkkejä ja -paaleja. Ohjeista työntekijöistä pysymään poissa taakan alta ja välittömästä läheisyydestä. Huomio mahdollinen heilahdus ja osumisen seuraukset joko ihmiselle tai materiaalille.

    Mm. henkilönostoihin, trukin (mm. kurottajan) kuljettamiseen ja vaaditaan 18 v ikä ja työnantajan kirjallinen lupa.

    Trukin määritelmä on aika väljästi kuvattu, joten kannattaa selvittää tarkemmin, jos arveluttaa. Periaatteessa kaikki pyörillä liikkuvat työkoneet ja laitteet, jotka on tarkoitettu tavaran siirtoon. Huomaa, että kirjallisen luvan antamisesta ’turhaan’ ei rangaista, mutta jos jätät jostain antamatta – siitä kyllä.

    Kirjallinen lupa on kirjallinen todiste siitä, että olet vakuuttunut työntekijän taidoista mm. siirtää ja nostaa materiaalia. Ilman perustetta sitä ei tule antaa.

    Henkilöiden nostaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen valmistetulla nostolaitteella, jollei muualla toisin säädetä. Jos käytät erillistä nostokoria, sinun tulee varmistua niiden yhteensopivuudesta.

    Ennen henkilönostimen käyttöä varmistetaan, että tarkastuskilvessä on merkintä suoritetusta vuositarkastuksesta, hätäpysäytys, varalasku ja tuet toimivat, hallintalaitteet ja työtason vakainlaitteisto on kunnossa, työtason portti sulkeutuu eikä esiinny öljyvuotoja.

    Henkilönostin ei saa osua mihinkään, sen varoalue merkitään selvästi ja varmistetaan ulkona maaperän kantavuus sekä sääolosuhteet.

    Nivelpuomi- ja teleskooppinostimen nostokorissa tulee käyttää turvavaljaita.

    Työnantajan kirjallinen lupa vaaditaan myös, jos työpaikalla tarvitsee käyttää asennustyöhön tarkoitettua nosturia. Taakan kiinnittäjällä pitää olla työnantajan kirjallinen lupa.

    Maatiloilla on erilaisia suljettuja tiloja kuten säiliöitä, siiloja, tankkeja, kaivoja ja kaivantoja. Ylipäätään kaikki sellaiset tilat, joihin pääsy tai sieltä poistuminen on jollain tavalla rajoitettua (esim. rakennusten ryömintätilat)

    Säilörehusiiloon voi muodostua hyvin nopeasti happea syrjäyttäviä ja/tai myrkyllisiä kaasuja. Esim. v. 2010 tilan emäntä ja poika menehtyivät yrittäessään siirtää säilörehun päällä olleita painoja toisen täyden siilon päälle.

    Suljetun tilan vaarat:

    • Säiliöissä ja muissa tiloissa, joissa voi olla tai muodostua happea syrjäyttäviä kaasuja ihminen menettää tajuntansa nopeasti. Hän ei kykene poistumaan tai pelastamaan itseään.
    • Hengitysilma on myrkyllistä tai terveydelle haitallista.
    • Suljetussa tilassa on tajuntansa menettänyt henkilö, jonka pelastaja joutuu myös vaaraan.
    • Suljetun tilan laitteisto käynnistyy.
    • Ihminen putoaa tai hautautuu säilytettävään aineeseen.
    • Tulipalo syttyy esimerkiksi hitsaus- tai hiomalaitteen kipinästä.
    • Suljetun tilan sisälämpötila nousee.

    Muista siis:

    • Tunnista tilallasi työt ja kohteet joissa voidaan joutua työskentelemään suoljetuissa tiloissa. Tee riskiarviointi. Kysy neuvoa.
    • Varmista aina hapen riittävyys ja hengitysilman puhtaus. Huolehdi tuuletuksesta. Hanki kaasumittari ja perehdy käyttöön. Työterveyslaitos ja alan muut toimittajat auttavat.
    • Älä koskaan työskentele/anna työskennellä yksin suljetuissa tiloissa.
    • Laadi suunnitelma, miten toimitaan ja hoidetaan pelastaminen, jos jokin meneekin pieleen. Hapen puutteessa ei soiteta apua, kiivetä tikkaita tai ryömitä omin avuin pois. Pelastaja on yhtä suuressa vaarassa ellei osata toimia oikein.
    • Ellet tiedä ja ole varma. Pysähdy. Siirrä homma toiseen kertaan ja hanki lisätietoa.

    Suunnittele reitit siten ettei jalankulkija kulje koneiden reiteillä. Varmista näkyvyys ja opasta toimintatavat koneiden läheisyydessä.

    Vakuutusyhtiöltä löytyy tulityöohjeistuksia – kysy!

    Huolehdi sähköturvallisuudesta. Maatilan olosuhteet tuovat omat haasteensa sähkölaitteiden kestävydelle.

    Koneet, laitteet ja muut työvälineet turvallisia käyttää ja huoltaa koko elinkaarensa ajan

    • Varmista, että työntekijöillä on riittävät tiedot, taidot ja ominaisuudet työvälineen turvallista käyttöä varten.
    • Tutustu huolella käyttöohjeisiin ja täydennä niitä tarvittaessa.
    • Vain turvallisia ja määräysten mukaisia työvälineitä saa luovuttaa työntekijöiden käyttöön. Tee riskiarviointi ennen käyttöä ja aina muutosten jälkeen.
    • Ohjeista myös mitä EI saa tehdä (esim. suojusten poisto tai turvalukitusten ohitus, käynnissä olevan koneen huoltaminen/häiriöpurku, koneiden vaaravyöhykkeelle meneminen, taakan alta kulkeminen tai koneen kauhaan kiipeäminen) ja mitä ohjeiden vastaisesta toiminnasta seuraa.
    • Tärkeää on opastaa myös toimimaan turvallisesti erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa.
    • Koneiden ja laitteiden käyttöohjeista löytyy tietoa huoltojen ja määräaikaistarkastusten tarpeesta. Huolehdi, että ne tulevat tehtyä asianmukaisesti ja pätevän henkilön toimesta

    Yksi esimerkki turvalaitteen poistamisesta on kulmahiomakoneen kahvan poistaminen, ohituksia puolestaan saatetaan tehdä erilaisiin koneisiin estääkseen koneen sammuminen istuimelta noustessa. Molemmat lainvastaisia toimia.

    Esimerkki mitä turvalaitteen ohittamisesta voi seurata:

    Opastuksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota huolto- ja korjaustöiden turvallisuuteen sekä toimintaan häiriötilanteissa. Jos konetta joudutaan huoltotoimenpiteen aikana käyttämään niin, että turvalaitteet on kytketty pois, on tällaista tilannetta varten oltava käyttötapa, joka edellytää esim. erillisen avaimen käyttöä.

    Erilaiset häiriö -ja/tai huoltotilanteet ovat erityisen riskialttiita. Konee tahaton käynnistyminen tulee estää luotettavalla tavalla henkilökohtaisin lukoin. Kyltti tai sanominen ei riitä!

    Varmista kulkuteiden ja työtasojen turvallisuus

    Suurin osa tapaturmista sattuu työntekijän liikkuessa. Hyvät, pitävät kengät on tärkeät, mutta jos kulkutiet ovat turvattomat, ne eivät pelasta. Korvaa siirrettävät työpukit ja -tasot kiinteillä, jos niitä tarvitaan jossain kohteessa jatkuvasti.

    Tuki-ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisy alkaa hyvästä suunnittelusta

    Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yksi suurimpia sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttajista mielenterveyssyiden rinnalla.

    Työnantajana vastaat työmärään ja kuormittavuuden hallinnasta. Tekemäsi päätökset mm. koneellistamisen asteesta, siitä millaisia työ- ja apuvälineitä on käytössä ja miten tärkeänä itse pidät ergonomisia työtapoja ja riittävää palautumista vaikuttavat siis oleellisesti kuormittavuuteen ja työkyvyn säilymiseen.

    Työn tulisi kuormittaa sopivasti henkilön terveys ja toimintakyky huomioiden. Työterveyshuolto toimii asiantuntijana ja auttaa arvioimaan fyysisen kuormituksen riskejä, ja edistää osaltaan työntekijöiden työkykyä ja työssä jaksamista. Myös vakuutusyhtiöstä voit pyytää neuvontaa.

    Suunnittele työmenetelmät, -tavat ja -välineet, työnkierrot, apuvälineiden käyttö ja riittävät tauotukset ennakkoon.

    • Mieti mitä tehdään, ketkä tekevät, missä puitteissa, millä välineillä ja miten.
    • Huomioi suunnittelussa ja kuormituksen arvioinnissa myös oheistoiminnot, kuten varastointi, siivous, huolto ja kunnossapito.  
    • Kiinnitä huomiota työpisteiden mitoitukseen, kalusteisiin, kulkuväyliin ja huollettavuuteen sekä mm. kuljetustarpeisiin ja -etäisyyksiin.
    • Huomio myös mm. oikeanlaisen valaistuksen ja haitallisen melun estäminen sekä lämpöolot. 
    • Työpiste voi olla joko kiinteä, yksittäisen käyttäjän mittojen mukaan mitoitettu tai säädettävä.  
    • Huolehdi, että tarvittavat työ- ja apuvälineet (mm. lapiot, harjat, lavat, kärryt, työtasot) ovat muotoilultaan ergonomiset, niitä on riittävästi saatavilla ja ne ovat kunnossa. 

    Lisäksi tulee huomioida työn tauottaminen ja elpymisliikunta sekä mahdolliset tukikäytännöt omaehtoiseen kunnon hoitamiseen

    Henkilönsuojaimet – kun muuten vaaraa ei voi välttää

    Henkilösuojaimia ovat hengityksen-, kasvojen-, kuulon-, silmien- ja päänsuojaimet, turva-, suoja- ja työjalkineet, putoamissuojaimet, suojakäsineet ja suojavaatteet.

    Suojainten käytön opastuksella huolehditaan siitä, että suojaimet puetaan oikein, niitä käytetään koko ajan, kun työskennellään epäpuhtauksia sisältävässä työympäristössä ja käyttäjät huolehtivat suojainten asianmukaisesta huollosta ja kunnossapidosta.

  • suojainten valinnan pitää perustua työpaikan vaarojen kartoitukseen ja riskien arviointiin.
  • työnantajan on ensisijaisesti poistettava vaarat, ellei vaaroja saada poistettua, on työntekijöille tarjottava henkilönsuojaimet
  • jos maatilalla on altisteita ja vaaroja ulkopuolisille työntekijöille, tulee maatilayrittäjän kertoa näistä vaaroista myös heille, että heidän työnantajansa osaa hankkia sopivat suojaimet ennen tilalle tulemista. Maatilayritys voi ja pitääkin edellyttää tiettyjen henkilönsuojainten käyttöä omalla työpaikallaan, jos muutoin ei vaaraa voida välttää.
  • huolto ja säilytys valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.
  • haitoilta ja vaaroilta suojaavat vain työhön sopivat ja oikein käytetyt henkilönsuojaimet. Tiedä ja kerro miltä suojaa, miltä ei.
  • kaikki suojaimet eivät sovi kaikille, varmista sopivuus, seuraa käyttöä ja keskustele käytön mahdollisista haitoista
  • suojainten käytöstä annettava ohjeita ja koulutusta.
  • hyödynnä työterveyshuollon ja suojainasiantuntijoiden osaamista.

    • Muita tietolähteitä maa-ja puutarhatalouden altisteiden ja kuormitustekijöiden tunnistamiseksi

    Kemiallisia altisteita maatiloilla on erilaiset pölyt (mm. vilja- ja jauhopölyt, heinäpöly, puupöly, eläinepiteeli ja homepöly, metalli- ja muut hiontapölyt sekä betonista irtoava kvartsipöly), pesu- ja desinfiointiaineet, säilörehun säilöntäaineet, kasvinsuojeluaineet, hitsauskaasut sekä öljyt ja polttoaineet. Lisäksi voidaan altistua polttomoottorikäyttöisten koneiden pakokaasuille, eläintiloilla lantakaasuille ja erilaisille tukahduttaville kaasuille mm. rehusiiloissa.

    Kemikaaliturvallisuus työpaikalla perustuu siihen, että tiedetään mitä kemikaaleja on käytössä ja millaisia altisteita muodostuu tai irtoaa käytettävistä materiaaleista (tai eläimistä). Sitten pitäisi vielä tuntea niiden ominaisuudet käyttöön liittyvät vaarat.

    Altisteet voivat olla myös kaasuja, höyryjä tai kiinteitä hiukkasia tai näiden seoksia, kuten hitsaushuuruja, pakokaasuja, pölyjä ja käryjä (ammoniakkia, rikkivetyä, häkää, hiilidioksidia ja dieselpakokaasuja).

    Työnantajan on pidettävä mm. kemikaaliluetteloa, selvitettävä onko mahdollisia syöpävaarallisia aineita, käsiteltävä ja varastoitava oikein sekä opastettava työntekijät toimimaan kemikaalivahinkotilanteissa.

    Työterveyslaitoksen testillä voit kartoittaa, missä tilassa kemikaaliturvallisuus on:

    Työpaikalla esiintyviä fysikaalisia tekijöitä ovat melu, tärinä ja lämpöolot sekä säteilyt ja sähkömagneettiset kentät. Terveysvaarojen ennaltaehkäisyssä ensisijaista on vähentää riskiä työympäristöön ja laitteisiin kohdistuvilla teknisillä toimenpiteillä ja viimeisimpänä keinona on henkilönsuojainten käyttö.

    Työn psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työtehtävän, työn mitoituksen ja suunnittelun, työjärjestelyjen, johtamisen, työyhteisön ja vuorovaikutuksen sekä työympäristön ja organisaation ominaisuuksia tai piirteitä, jotka vaikuttavat ihmiseen. Kuormitustekijöitä ilmenee kaikilla työpaikoilla toimialasta ja työpaikan koosta riippumatta.

    Työsuojelu on työnantajan ja työntekijöiden välistä yhteistoimintaa, jolla huolehditaan siitä, että työpaikalla on turvallista ja terveellistä tehdä työtä.

    Jaa:
    Jaa Linkedinissä
    Sivun alkuun