Siirry sisältöön
Etusivu
Työturvallisuuskeskus

Hoitotyössä kuormittumista ja fyysisiä oireita aiheuttavat runsas kävely ja seisominen, epämukavat työasennot sekä asiakkaiden/potilaiden nostot ja siirrot. Yllättävät kuormitustilanteet ja ponnistelu voivat johtaa tuki- ja liikuntaelinten kudosten pitkäaikaisiin tai pysyviin vaurioihin.  Myös vähäisempi mutta pitkään jatkuva ylikuormittuminen voi johtaa tuki- ja liikuntaelinten tilapäiseen tai pitkäaikaiseen vaurioitumiseen.

Terveydenhuoltoalalla tehdään monenlaisia fyysisesti kuormittavia töitä ja tehtäviä Raskaimpia työtehtäviä ovat potilaan liikkumisen avustaminen ja käsin tehtävät nostot ja siirrot. Oman työkyvyn tukemiseksi on tärkeää välttää asiakkaan/potilaan nostamista käsivoimin ja pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa. Työtä voidaan keventää ja tehdä turvallisemmaksi apuvälineiden käytöllä ja oikealla nosto ja siirto tekniikalla.

Nostojen suunnittelu on tärkeää huomioida nostoympäristö, nostokorkeus, avustajien määrä ja tarvittavat apuvälineet. Nostossa ja siirrossa on tärkeä hyödyntää avustettavan omia voimavaroja. Tarvittaessa avustamiseen käytetään nostolaitetta. Nostamiseen ei ole lakisääteisiä raja-arvoja, mutta tutkimukset osoittavat, että jatkuva yli 15 kg:n taakkojen nostaminen altistaa selkävaivoille.

Peruspe­riaate: vältä nostoa, aktivoi tai tarvittaessa liu’uta asiakasta/potilasta

  • Älä nosta, vaan liu’uta ja rullaa asiakasta/ potilasta
    • Anna asiakkaan/potilaan käyttää jäljellä olevaa toimintakykyään
    • Apuvälineet keventävät avustamista
    • Seisomanojanostin on parempi ratkaisu kuin kahden hoitajan tekemä käsin avustaminen
    • Ota katto- tai liinanostin käyttöön, kun asiakkaan/potilaan jalat eivät enää kanna

Siirtojen avustamisesta, työasennoista, nostolaitteista ja potilassiirtojen pienoisapuvälineistä tarkempaa tietoa:

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto, Sotergo(siirryt toiseen palveluun) kokoaa ja välittää viestiä henkilöstön ja asiakkaiden/potilaiden terveyttä ja turvallisuutta edistävistä menetelmistä.

Työskentelypaikan hyvä suunnittelu on sitä tärkeämpää, mitä tarkempi ja paikallaan pysyvämpi työtehtävä on, kuten hammaslääkäreillä ja -hoitajilla, laboratoriohenkilökunnalla sekä etävastaanotoilla ja toimistotyössä. Näissä tehtävissä fyysinen kuormitus kohdistuu yläraajoihin ja hartioihin. Pään taipuneet ja kiertyneet asennot, olkavarren kannattelu sekä kyynärvarren, ranteen ja peukalon ja muiden sormien runsaat toistoliikkeet ovat yhteydessä tuki- ja liikuntaelinten oireisiin. Istumisen haittoja voidaan ehkäistä mitoittamalla ja säätämällä työpiste yksilöllisesti ja tauottamalla työtä säännöllisesti. Oikein mitoitetussa ja säädetyssä työpisteessä on helppo istua luontevasti ja vaihtaa asentoa. Yhtä ainoata hyvää istuma-asentoa ei kuitenkaan ole, vaan asentoa on tärkeää vaihdella.

Istuen tehtävä tarkka työ (esim. näyttöpääte, mikroskopointi) edellyttää hyvää työasentoa:

  • Pöytä, tuoli, luonnosteline, näyttöruutu ja näppäimistö säädetään kunkin työntekijän yksilölliseen työasentoon sopivaksi etureunasta lovettua pöytälevyä, jonka sivutasot tukevat kyynärvarsia
    • Jos säädöt ovat helposti tehtäviä, voi­daan myös työasentoja vaihdella nopeasti.
  • työkohde sijoitetaan sopivaan katselukulmaan niskalihasten väsymisen estämiseksi
    • Sopiva katseen suunta on 20–40 astetta vaakatasosta alas­päin
  • pehmusteita kyynärvarsien alle
    • Kun työliikkeet tehdään vain ranteilla ja sormilla, tulee käsivarret tukea, ettei hartialihaksisto kuormitu
  • okulaarikulmaltaan säädettävää mikroskooppia tai mikroskooppitelinettä, jonka avulla mikroskooppia voidaan kallistaa
  • korkeaselkänojaista työtuolia
  • Näyttöpääte tulee sijoittaa siten, että näyttöruudusta eivät näy lamp­pujen eivätkä ikkunan aiheuttamat heijas­tukset
  • käyttäjää tulee opastaa säätö­jen tekemiseen

Näyttöpäätteillä tehtävän työn turval­lisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäis­vaatimukset on esitetty valtioneuvoston päätöksessä 1405/93. Sitä sovelletaan sellai­siin töihin ja työpisteisiin, joissa merkittävä osa työstä tehdään näyttöpäätteellä. Työn­antajan velvollisuutena on arvioida nämä työpisteet työntekijän turvallisuuden ja terveyden kannalta.

Sairaaloissa ja laitoksissa tehtävä työ on pääosin seisomatyötä ja liikkumista osas­tolla. Hoitohenkilökunta kävelee tai seisoo yhteensä 60–80 prosenttia työajastaan, leikkaussaleissa vieläkin enemmän. Pitkä­aikainen seisominen hyvässäkin asennossa kuormittaa selkää ja alaraajojen niveliä sekä hidastaa alaraajojen verenkiertoa, mikä aihe­uttaa jalkojen turvotusta ja väsymistä.

Seisomatyön suunnittelussa on huomattava seuraavia seikkoja:

  • Työtasojen ja -kohteen korkeus harkitaan työssä tarvittavan voimankäytön, käsiliikkeiden, näkötarkkuuden ja selän asentokuormituksen kannalta
  • Jalkalihasten väsymisen ehkäisemiseksi lattiamateriaalin tulee olla joustavaa
  • On oltava mahdollisuus seisomanojatuolin käyttöön
  • tilojen tarkoituksenmukainen sijoittelu
  • riittävät WC-tilat ja vesipisteet
  • riittävät varastotilat
  • osaston toimisto on hyvä sijoittaa keskelle osastoa ja päivähuone ja ruokailutila sen välittömään läheisyyteen.
  • sänky on liikuteltavissa ja ohjattavissa esteettömästi ja kevyesti
  • mahdollisuus työasentojen vaihteluun, joka vähentää tuki- ja liikuntaelimistön yksipuolista kuormitusta.
  • jalkaa hyvin tukevat jalkineet ja aktiivinen elpymisliikunta

Kuormitusta sekä tuki- ja liikuntaelinoireita voidaan vähentää laaja-alaisella, eri kuormitus- ja vaaratekijöihin pureutuvalla riskien hallinnalla. Kuormitusta ja vaaroja vähennettäessä tulee ottaa huomioon työn organisointi, asiakas/potilasmäärä ja heidän toimintakykynsä, työympäristö, apuvälineet sekä henkilökunnan osaaminen.

Fyysisen kuormituksen hallinnassa on tärkeää ennakointi. Työnantajan on laadittava työpaikalle työsuojelun toimintaohjelma, joka auttaa ennakoivaan työsuojeluun ja kehittämään suunnitelmallisesti työoloja työpaikan tarpeiden mukaan. Toimintaohjelma auttaa organisaatiota suuntamaan voimavaroja ja henkilökunnan käyttäytymistä optimaalisten tulosten saavuttamiseksi. Hyvä toimintaohjelma kattaa työn organisoinnin, työolojen, sosiaalisten suhteiden ja työympäristön vaikutukset työntekijöiden fyysiseen ja henkiseen terveyteen.Toimintaohjelmassa organisaatio sitoutuu toimimaan riskien vähentämiseksi asettamalla tavoitteet, suunnittelemalla toimenpiteet, määrittelemällä niille aikataulun ja seurannan. Lisäksi toimintaohjelmassa määritellään esihenkilö ja henkilöstön työsuojeluvastuut.

Tarkempia ohjeita toimintaohjelman suunnitteluun ja toteutukseen saa Fyysisten riskien hallintamalli hoitoalalla oppaasta(siirryt toiseen palveluun). (Tamminen-Peter ym. 2010.)

Turvallisten asiakas-/potilassiirtojen toimintaoh­jelmassa voidaan kuvata mm.

  • tavoitteet riskien vähentämiselle (esim. tule-vaivojen vähenemisenä tai hoidon laadun paranemisena)
  • riskien arviointikäytännöt ja seuranta
  • tehtävät ja vastuut esihenkilöille ja työntekijöille
  • apuvälineiden hankinta ja huolto
  • koulutus ja perehdytys
  • yhteiset turvallisen toiminnan pelisäännöt
  • yhteistyö eri toimijoiden välillä
  • työterveyden ylläpito ja työterveyshuollon rooli
  • työntekijän omaehtoinen toimintakyvyn ylläpitäminen

Ohjeistusta potilassiirtojen riskien ar­viointiin ja hallintaan on saatavissa myös kansainvälisestä teknisestä raportista ISO Technical Report (TR) 12296 Ergonomics – Manual handling of people in the healt­hcare sector. Suositukset ovat ensi sijassa sovellettavissa ihmisten (aikuisten ja lasten) liikkumisen avustamiseen terveydenhuollon palveluissa tähän tarkoitukseen rakennetuis­sa rakennuksissa, mutta niitä voi soveltaa myös laajemmalle alueelle, kuten kotipalve­luun, ensiapuun, omaishoitoon tai vainajien käsittelyyn.

Potilassiirtojen ergonomiakortti® on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suun­niteltu koulutuskokonaisuus, joka on kehi­tetty vastaamaan potilassiirtojen osaamisen haasteeseen. Siinä on määritelty potilassiir­tojen turvalliseen hallintaan vaadittu tieto- ja taitotaso, jonka koulutukseen osallistuva todentaa käytännön kokeella. Tavoitteena on työ- ja potilasturvallisuuden lisäämi­nen potilaiden liikkumisen ja siirtymisten avustamisessa. Koulutuskokonaisuus on luotu yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja Terveydenhuollon siirtoergonomian tiedon­välitysverkoston asiantuntijaryhmän kanssa sosiaali- ja terveysministeriön tuella.